Muuten meillä menisi ihan kivasti, mutta yksi ihminen aiheuttaa aina vaan ikäviä oloja. Toivon niin paljon, että tämä ratkeaa vielä hyvällä tavalla. Meille hyvällä tavalla. Toisin sanoen niin, että hän katoaa (tai on vaan todella, todella kaukana meistä). Minä (ja moni muu) on ihan oikeasti sitä mieltä, että olisi parempi jos hän ei olisi meidän elämässä mukana ollenkaan. Se olisi tytölle parasta.
Tällä hetkellä kuitenkin pitää vain yrittää jaksaa. On todella inhottavaa kun masentaa heti kun sieltä tulee viestiä. Olisi kiva jos voisi mennä keskustaan ilman pelkoa siitä, että törmää siihen ihmiseen. Olisi kiva jos voisi vain elää eikä murehtia ja stressata siitä, mitä se ihminen vielä keksii ja tekee koska me siitä aina kärsitään.
Kaiken muun kestän, enkä mitään muuta toivo niin kovasti kuin sitä, että se ihminen menisi pois. Olisi myös kiva jos se sellainen tulisi ilmi mahdollisimman pian. Minun pitäisi oppia iloitsemaan niistä kaikista muista kivoista jutuista ja unohtaa tämä yksi ikävä asia. Niin kauan se onnistuukin kun sillä rintamalla on hiljaista, ne on aina niitä onnellisia aikoja. Sitten kaikki muuttuu taas harmaaksi kun hiljaisuus rikkoutuu.
Loppuuhan tämä vielä niin, että saamme olla rauhassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)