Niin se aika vaan menee. Täällä on tapahtunut vaikka ja mitä. O on oppinut hymyilemään ihan tietoisesti, vaikka sitä enimmäkseen tekee vain minulle. Myös veljeni on saanut O:n hymyilemään :) Muuten vieraita ihmisiä tuijotellaan vaan. Unissaan tyttö on nauranut ääneen jo monta viikkoa, tässä muutama päivä sitten se ihme tapahtui hereillä ollessaankin. Ehkä sitä kohta tehdään päivittäin kuten hymyilyäkin.
O on löytänyt kätensä :D Nyrkit menee suuhun usein, niitä tuijotellaan välillä, niillä osataan heiluttaa sitterissä roikkuvia leluja ja kuitenkin ne suurimman osan aikaa vielä elävät omaa elämää. Sitterissä osataan leluja heilutella myös jalkojen avulla. Tarpeeksi kun potkii, niin sitteri heiluu ja lelut heiluu.
Kovasti jutellaan ja kiljahdellaan. Pienestä huomaa senkin että on ainut lapsi ja että asumme pienessä asunnossa (tämä asia muuttuu kuukauden päästä!), koska yksin ei viihdytä juurikaan. Ihan pienen pieniä hetkiä voidaan sitterissä olla, mutta muuten tarvii jonkun (minun) olla siinä vieressä aina. Paras paikka tietenkin on syli.
Painoa alkaa selkeästi tytölle tulla kun minun kädet ja selkä kipeytyvät helposti. Painoa viimeksi oli 4,6 kiloa ja siitä on aikaa sellainen pari viikkoa ainakin. Ensiviikolla saa taas tietää miten paino on noussut kun on neuvola :) Pitkäkin O on, ollaan siirrytty jo suurimmaksi osaksi kokoon 60.
Ongelmaa sekä säätämistä on ollut ihan tarpeeksi. Mutta nyt, iltakiukku jatkukoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)