Kai tässä voisi yrittää ehtiä ja jaksaa kirjoitella jotakin. Siis kahdentuminen on tapahtunut (yllätys, tähän mennessä ihan pakostakin se olisi jo tapahtunut). Ollaan oltu kolmisen viikkoa kotona ja väsynyttä meininkiä täällä on. Ihan hyvin kuitenkin on tähän mennessä sujunut. Nyt on vitamiinit aloitettu ja ne aiheuttaa mahalle vähän vaivoja, täytyy varmaan huomenna kokeilla vähentää määrää, jospa se auttaisi.
Synnytys oli (kuten arvata saattaa) kivulias ja epämukava. Ei siitä mitään suuria traumoja jäänyt, mutten silti halua vapaaehtoisesti toistaa sitä ikinä. Neuloja oli mukana enemmän kuin olisin halunnut, piti laittaa kanyyli, halusin epiduraalin (jonka tiesin jo etukäteen) ja siihen sisältyi kaksi neulaa. Epiduraalissa vain puudutuspiikki tuntui todella inhottavalta, mutta sen jälkeen en kyllä tuntenut mitään. Puudutuspiikin jälkeen inhottavinta oli asento, jossa piti olla vaikka kuinka supistaisi. Synnytys muuten sujui ihan ok.
Nyt jännittää se, kuinka paljon harmia eräs ihminen minulle vielä aiheuttaa. Ensiviikolla tiedän siitä taas vähän enemmän. Toivon niin kovasti, että hän vain katoaisi pois. Mutta jos niin tapahtuu, sen pitää olla paras asia myös tuolle pienelle. Minulle se olisi täydellistä, mutta kun kyse ei sinällään ole minusta... Katsotaan mitä sen asian kanssa vielä tapahtuu.
Nyt me yritämme nauttia aurinkoisista kevätpäivistä, vaikka melkein kesältä on muutamana päivänä tuntunut :) Minun pitäisi muistaa nukkua enemmän päivisin, mutta se välillä jää koska kun vauva nukkuu niin se hetki tuntuu aina niin täydelliseltä tehdä jotakin "järkevää". Esimerkiksi siivoilla.
Ja tähän loppuu nyt kun joku on nälkäinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)