Big changes in my life

No nyt on enemmän aikaa ja vaikka tänään on ollutkin ihan normaali aikainen aamu sun muuta niin yritän jaksaa kirjoitella. On kuitenkin maanantai ja kolme viikkoa kestänyt jakso loppui tänään :)

Eli oli tarkoitus kertoa nyt se yksi pieni ja kuitenkin niin suuri asia. Tässä se tulee.
Heinäkuussa koin todella suuren shokin, yllätys tuntui paljon suuremmalta kun olin kuvitellut joskus aikaisemmin kun asiaa olin ihan yleisellä tasolla miettinyt. Ensimmäiset viikot meni ensin siihen, että yritti sisäistää asiaa. Välttämättä ei ollut ihan maailman onnellisin olo myöskään. Tuntemuksiahan kirjoittelin silloin tännekin. Oma reaktioni yllätti täysin minut itsenikin. En ollut osannut varautua ihan sellaiseen reaktioon.

Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi se asia, joka aiheutti niin yllättäviä tuntemuksia.

Siinä meni kyllä enemmän aikaa kuin vain muutama viikko että sain sulateltua asiaa ja vieläkään minusta ei tunnu että ensi keväänä sitä on vauva tässä mukana menossa. Tai mukanahan se on koko ajan, mutta ei vaadi suurempia vielä :) Raskausoireista minulla on (tähän mennessä) ollut näitä kaikkia ja suurin piirtein tässä järjestyksessäkin:

- kuukautiskipujen kaltaisia kipuja

- turvonneet ja arat rinnat (eikä loppua näy)

-  väsymys, uupumus (tämä on ollut ihan ensimmäisiä oireita eikä loppua näy tässäkään asiassa)
- luonnollisesti kuukautisten poisjääminen
- kovemmat kivut kuin vain kuukautiskivut (parisen viikkoa tätä)
- pahoinvointi (joka ei sitten meinannut loppua millään)
- vessassa ravaaminen (hieman rauhoittunut tämäkin siitä mitä se oli)
- herkistynyt maku- ja hajuaisti
- ärsyynnyn helpommin
- aluksi teki mieli todella paljon hedelmiä, nyt se vaihtelee ihan päivän mukaan
- hengästyminen paljon nopeammin ja helpommin
- liitoskipuja

Siinä nyt ainakin osa. Joillekin raskaus on ihanaa ja helppoa aikaa, mutta minulle tämä on ollut kyllä kaikkea muuta. Olen monta kertaa ajatellut että raskaana oleminen ei todellakaan ole minun juttuni. Vauvan liikkeet, joita olen tuntenut nyt monta viikkoa jo (ja viikkoja on siis tällä hetkellä 22+1), on tähän mennessä yleensä ihan mukavia. Silloin kun tuo potkii virtsarakon suuntaan tai muuten vain tuonne alas, niin tuntemukset eivät ole mitenkään mukavia. Muuten ne ovat ihan mukavia kun eivät ole liian voimakkaita vielä.

Ensimmäinen ultrakuva, on niitä uudempiakin mutta tämä on paras :) 

Rakenneultra oli tuossa yli viikko sitten ja siellä ultraaja sanoi näkevänsä tytön (tästä tulee vielä lisää myöhemmin...), mutta sanoi myös ettei kannata vielä vaaleanpunaisia vaunuja ostella. Tytöt kun helpommin ovatkin poikia loppujen lopuksi. Toisin päin se on jo hankalampaa :D

Nyt en tämän enempää tästä. Paljon lisää luvassa. Nyt täytyy vaihtaa asentoa, jospa tuo potkija liikahtaisi niin ettei ne potkut taas osuisi tuonne alas... Ei tunnu ollenkaan mukavalta. Ja iltaisin tämä kaveri villiintyy täysin eikä potkiminen sun muu möngertäminen lopu ihan helpolla. Hyvä merkki tietysti sekin :)

Lisää kuvia ja tekstiä myöhemmin.

Hasta luego!