Kun ei jaksa kirjoittaa useammin niin kirjoitusten aiheet aina vaan vaihtuvat. Yksi päivä tässä ajattelin kirjoitella vaunuista, toisena taas ajattelin A:sta kirjoittaa ja nyt päällimmäisenä mielessä on kuitenkin ne ajanvaraukset, jotka tänään sain aikaiseksi.
Ensinnäkin sain hoidettua itselleni hammaslääkäriajan. Se oli aika suoritus koska hammaslääkäripelko on kova ja olen monta kuukautta (ja ennen raskautta muutamia vuosia) lykännyt asiaa. Nyt sen kuitenkin tein koska pelkään että mitä enemmän odotan, sitä pahemmassa kunnossa hampaat ovat ja sitä enemmän pitää toimenpiteitä tehdä. Nyt toivon ettei tilanne ole vielä paha. Maanantaina sen saa tietää sitten, kunhan saan itseni oikeasti paikan päälle ja vielä menemään huoneeseen oikeasti. Ihan tosissani kyllä yritän.
Toinen aika, jonka sain varattua oli labraan. Hammaslääkäripelon lisäksi löytyy se erittäin paha neulakammo ja labrassahan pitäisi sitä verta taas luovuttaa. Neuvolassa tiistaina minut masennettiin täysin kun sanottiin että verinäyte pitäisi taas antaa. Onhan se joo ihan hyvä että seurataa ja pidetään huolta, mutta ei se nyt oikein lohduta tässä kohtaa. Tiistaina pitäisi pakottaa itsensä siis laboratorioon. Toivon että onnistun hoitamaan myös sen asian.
Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, että sunnuntaista tulee paha päivä enkä saa unta su-ma välisenä yönä hammaslääkärin takia. Maanantai meneekin sitten siitä toipuessa sekä seuraavan päivän asiaa pelätessä. Eli en nuku myöskään ma-ti välisenä yönä ja koko tiistai menee verinäytteen annosta toipuessa. Ja kun puhun toipumisesta niin tarkoitan todellakin ihan henkisesti. Muistan viimeksi kun olin verinäytteessä (muutamia kuukasia sitten), että kyllä se koko loppupäivä ja ilta meni ihan vain siinä että kasailin itseäni kokoon.
Sitä on monen vaikea ymmärtää ja jos itsellä ei ole tällaista pelkoa niin ymmärtäminen on mahdotonta. Monet luulevat että minä liioittelen kun kerron että jopa rokotuksen jälkeen olen ihan shokissa ja siinä menee monta, monta tuntia että toivun siitä. Toinen asia, joka tuntuu olevan yleinen harhaluulo on että pelkään kipua, sitä pientä nipistystä, joka verinäytteen otossakin tuntee. Mutta kun ei se ole se. Voi kun olisikin.
Se on se tosiasia vain että ihon läpi menee neula. Niin yksinkertainen asia, mutta se on se pahin asia koko jutussa. Sitä on vaikea selittää ja olen kauan sitten luovuttanut siinä että yrittäisin saada ihmiset ymmärtämään. Ei kenenkään tarvitse ymmärtää, mutta en myöskään halua että näitä minun pelkoja vähätelläänkään. Onnekas on ihminen, jolla ei näitä pelkoja ole. Itsekin ihan mielelläni olisin yksi heistä, helpottaisi elämää huomattavasti. Mutta ei auta, nyt vain toivon ensin että pystyn menemään molempiin ja sitten sitä etten liikaa stressaisi kumpaakaan koska se ei ole hyväksi meille kummallekaan.
Täytyy siis yrittää olla ajattelematta asiaa ennen kuin on ihan pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)