Eilen oli paha päivä. Se iskee lujaa kun joku rakas ihminen arvostelee rankalla kädellä. Asioita, joita en voi muuttaa ja asioita, joita en edes halua muuttaa. Hänen tarkoituksensa ei ollut satuttaa, mutta niin nyt kuitenkin kävi.
Vähän helpotti kun sai koottua ajatukset ja kirjoitettua ne hänelle. Silti aloin eilen valmistautumaan siihen todellisuuteen, että me ei koskaan olla oikeasti yhdessä. Minä en halua irrottaa häntä sieltä, missä hänen on hyvä olla. Enkä itse voi monestakaan syystä irtautua sinne. Eli mahdoton tilanne. Ja se sattuu.
On vähän sellainen tilanne, että tästä ei millään saa mitään hyvää lopputulosta. Tehtiin miten vain, joku kärsii.
Yritän siis kovasti sopeutua tähän oikeaan maailmaan ja siihen etten näköjään saa ikinä sitä suurta rakkautta. Hän sanoo, että kävi miten kävi, hän on aina saatavilla. Hän haluaa olla aina osa, edes pieni, minun elämää. Se vaan ei tunnu toimivalta tai kovin hyvältä siinä mielessä, että kenen tahansa kanssa olisin joskus, hän olisi aina se toisella sijalla oleva vaihtoehto. H on aina se ensimmäinen ja jos olen kakkosen kanssa sekä samalla yhteyksissä H:n kanssa, niin se tuntuu epäreilulta kakkosta kohtaan.
Toisaalta H löytää ihan varmasti itselleen vaimon sieltä läheltä, enkä ihan hirveästi tykkää siitäkään tosiasiasta. Ei tästä mitään hyvää nyt ainakaan tule. Miten päin vaan kääntelee ja ajattelee asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)