Kaksi kertaa saman päivän aikana. No, nyt on pakko saada jotenkin purkaa ajatuksia.
Juttelin H:n kanssa tänään taas ja tällä kertaa oli pari astetta vakavampi keskustelu. Ja synkempi. Minulla on omassa historiassa muutama juttu, jotka hänen on tietyistä syistä vaikeampi sulattaa. On niistä tiennyt suurimmaksi osaksi koko ajan eikä siis yllätyksenä tullut. Eikä ne ole mitään ihmeellisiä asioita meidän mielestä. Mutta hänen lähtökohdat ja kulttuuri huomioon ottaen, ei positiivisia asioita.
Tiesin, että nämä jutut täytyy kertoa ennemmin tai myöhemmin jos meinataan kokeilla jotakin vakavampaa. Kerroin ja nyt pelkään ihan todella paljon, että H pian sanoo, että kiva mutta jäädään ihan kavereiksi vain.
Onhan meillä monta, monta estettä muutenkin. Mutta jos molemmat haluaa ja molemmat ovat valmiita tekemään kompromisseja, niin haluaisin yrittää. Nyt minun haluamisella ei ole kylläkään väliä. Minulla on sellainen paha tunne, että kavereiksi me jäädään ja yksi suurimmista syistä on nuo minun tekemiset aikaisemmin.
Toisaalta en kyllä halua miestä, joka katsoo minua alaspäin siksi, että olen elänyt elämääni silloin kun hän ei siinä ole ollut mukana. Tässä kirjoittaessa pelot muuttuvat harmitukseksi ja tulee sellainen fuck this shit-olo.
Mutta ihan oikeasti, jos hän ei pääse yli siitä että olen elänyt enkä ole ollut vain kotona odottamassa, niin eipä siinä sitten mitään. Ehkäpä tätä ei sitten ole tarkoitettu.
Ei kyllä ole mitenkään hyvä olo. Kaipa se tästä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)