Sleepless nights

Minun mielestä on erittäin huono tekosyy sanoa ettei ole ehtinyt ottaa yhteyttä aikaisemmin kun aikaa on välissä melkein 4 kuukautta. Varsinkin kun tiedän aivan varmasti ettei sillä henkilöllä ole ollut mitään sen erikoisempaa kun korkeintaan töitä, jos sitäkään. Voisi sitä kai keksiä jotakin parempaakin. Tai vaihtoehtoisesti ei olisi niin tyly kun minä en ole kertonut sitä suurta uutista. Ihan niin kuin minä siitä alkaisin tiedottamaan ihmisille, joiden kanssa en ole sen enempää ollut tekemisissä tässä.

Ärsyttää tuollainen tekosyiden keksiminen (joita tulee tältä tyypiltä aina) ja se, että kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu (kuten tämä raskaus) niin silloin sitä aikaa jostain kummasta löytyy taas.
No, se siitä.

Minua on tässä nyt viime aikoina alkanut mietityttämään että olenko yksin synnytyksessä. En tietenkään halua yksin siellä olla, mutten myöskään ihan ketä vaan sinne huoli. Esimerkiksi vanhemmat on ulkona automaattisesti. Isähän täällä lähellä vain olisikin. Sellainen kaveri, jonka mahdollisesti voisin pyytää, asuu toisessa kaupungissa joten se vaihtoehto on pois. Lapsen isästä nyt ei kukaan tiedä mitään, hän itsekään varmaan ei tiedä missä on milloinkin. Ja toisaalta, en ole varma haluaisinko häntä sinne muutenkaan. Minä kun en todellakaan halua kuulla mitään tyhmyyksiä sellaisessa tilanteessa. Ja tyhmyyksiä hän suurimmaksi osaksi laukoo muutenkin.

Vähän ahdistaa ja tällä hetkellä tuntuu että erittäin suurella todennäköisyydellä olen siellä yksin. Sitten seuraava mietintää aiheuttava asia on se, että kuinka rankkaa siitä tulee olla yksin vauvan kanssa? Parillisetkin vanhemmat sanovat, että vauvavuosi on todella rankkaa. Mitähän se sitten minulla tulee olemaan? Ja oikeastaan varmaan vaikeampaa se sitten on jos tuo lapsen isä meinaa tässä kaupungissa asua koska silloin minun pitää jaksaa vauvan lisäksi häntä. Siitä ei todellakaan tule helppoa, se mies kun ei ihan tosissaan ymmärrä mitään ja minä olen enemmän kuin väsynyt selittämään jokaista pientä asiaa. 99% ajasta hän ei selittelyjenkään jälkeen ymmärrä. Kai se vaan on niin vaikeaa ajatella itse.

En ole saanut nukuttua pitkään aikaan ja sen alkaa huomaamaan. Mitään ei jaksaisi eikä oikeen mikään kauheasti edes huvita. Vauvajuttuja pitäisi oikeasti alkaa etsimään ja hankkimaan mutten saa aikaiseksi. Vaatteita on tullut nyt äitiyspakkauksesta ja muualtakin että vaatetta on jonkin verran. Vielä sitä pitäisi tulla lisääkin. Eli vaatteita minun ei tarvitsisi niin kovasti miettiä. Nyt on vain niitä suurempia juttuja kun pitää hankkia. Kuten seuraavia:

- Turvakaukalo (satunnaisiin autoiluihin)

- sitteri

- amme

- sänky

- pesukone (se mahdollisesti on tiedossa, ei varmaa vielä)

Pienempiä juttuja on esimerkiksi sadesuoja vaunuihin, renkaisiin suojat, pulloja, tutteja.... Että ei tässä ihan valmiita olla, vaikka jos nyt tulisi niin ei se maailmaa kaataisi. Muuten kun tuon koulun lopputyön kannalta. Kohta sitä on enää 10 viikkoa laskettuun aikaan että kyllä tässä pitäisi jotain saada aikaankin. Jos sitä saisi nukuttua edes yhden tai kaksi yötä kunnolla niin se auttaisi. Toiveajattelua.