Toivoisin vaan että päivät tästä pikku hiljaa muuttuisivat paremmiksi. Tunteet heittelee päivässä ylös ja alas, enimmäkseen pysyvät siellä alhaalla eikä se ole kovinkaan hauskaa. Ei ole kiva että väsyttää koko ajan ja joka päivä tietyn kellonajan jälkeen pitää olla kotona koska pahentunut olotila on helpompi hoitaa kotona. Masennus on ehkä se suurin ongelma kaiken fyysisen pahoinvoinnin lisäksi.
Ei ole kiva ajatella tylsiä asioita, ei ole kiva olla näin negatiivinen mutta mitä sille voi sitten tehdä? Ei tässä oikein voi muuta kuin toivoa yli kaiken että mahdollisimman pian helpottaisi. Jos tämä tästä vielä pahenee (niin kuin viimeisten kolmen päivän ajan on verrattuna vaikka millaista viikko sitten oli) niin tulen hulluksi. En minä mikään superihminen ole, ei ihan mitä vain voi jaksaa. Että parasta toivoa olevansa pohjalla nyt koska silloin ainut tie olisi ylöspäin.
Mitäs muuta kuin masentavaa?
No, tilasin itselleni takin, joka ilmeisesti on nyt postissa mutta odotan sitä lappua kotiin että voin paketin hakea. Toivon että valitsin sopivan kokoisen takin. Se kun on välillä hankalaa kun kyseessä on takki, jonka allekin olisi kiva saada mahtumaan jotain. Mutta katsotaan kun saan sen hakea.
Ja miten ihan meinasin unohtaa huomisen! Huomenna on meinaan tiedossa jotakin niin inhottavaa että mieluummin hyppäisin koko huomisen. Monetkaan (siis kukaan tuntemani) eivät ymmärrä miten paha neulakammo voi olla. Ja aina kaikki luulevat että pelkään sitä kipua. Aina ärsyttää selittää että ei, se kipu ei ole se ongelma vaan se että ihooni työnnetään neula. Ei kuulosta varmaan pahalle? Mutta minulle se pelkkä ajatus aiheuttaa pahoinvointia. Huomenna sekin on sitten edessä.
Eipä tässä sitten muuta. Aika inhottavia päiviä ollut paljon ja edessä on vielä monta varmaankin. Niin ja kuvituksena vähän sitä ja tätä heinäkuulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)