What am I doing?

Jos elämässä on liikaa draamaa, ei se ole hyvä asia enää. Juuri nyt haluan vain kadota, mutta lupasin että olen täällä ja odotan. Vaikka oikeasti haluan mennä kotiin ja olla yksin. Jotenkin yksinäisyys on tällä hetkellä hyvä tai ehkä se nimenomaan olisi paha asia tässä kohtaa. Ehkä parasta on vain odottaa.

Tein tänään jotain jota jollakin tapaa kadun nyt ja taas toisaalta en kadu. Minua ärsyttää se etten tehnyt tätä aikaisemmin. Kuten eräs minulla sanoi niin järkesvästi että ehkä en tehny tätä aiemmin siksi että halusin halusin niin paljon sitä mitä tiesin etten saa. Mutta kun haluaa tai tarvitsee tarpeeksi niin sitä jotenkin sulkee silmät ja elää valheessa.

Ehkä huomenna tuntuu paremmalta? Ehkä pitäisi lukea  vanhoja blogitekstejä ja muistella sitä kuinka onneton olin suurimmaksi osaksi. Tottahan on että en luottanut missään vaiheessa tarpeeksi. En saanut oikeaa syytä koskaan. Tai jospa minä vain ajattelin asioistaaina liikaa ja koko ajan sain syitä luottaa? En kyllä usko että ihan ilman syytä mietin luottamisongelmia aina. En minä muiden kanssa ole miettinyt näin paljon sitä että luotanko vai en.

Joka sekunti mukana kuvioissa oli se kivi, joka hiersi. Jostain syystä suurimman osan aikaa minulle ei tullut sitä sellaista luottavaista oloa. En edes osaa selittää mistä se johtuu. Mutta joka tapauksessa kun pääsen tästä surullisesta tunteesta yli, tiedän että muistelen kaikkea hyvillä mielin.

Nyt tuntuu surullisen lisäksi väärältä olla täällä odottamassa. Mutta kun olen jotain luvannut niin se pitää. Eli odotan ja yritän päästä kotiin melko pian. Haluan suihkuun, ruokaa ja nukkumaan.

Kaikki kirjoitusvirheet johtuvat siitä etten jaksa oikolukea ja kirjoitan tämän puhelimella. Toivottavasti kaikki kääntyisi vielä hyväksi. Kaikille.