perjantai 31. toukokuuta 2013

I respect those that tell me the truth, no matter how hard it is

Välillähän minä saan elämääni tapahtumia, jotka tekevät elämästä vähän jännempää. Joskus aiheutan asiat itse tietoisesti tai vähemmän tietoisesti. Joskus taas asiat vain tapahtuvat vaikken olisi yrittänyt edes millään tavalla. Jälkimmäinen sopii eiliseen täydellisesti.

Eilen näin serkkuni monen vuoden tauon jälkeen. Me juttelimme vaikka ja mistä. Olimme ensin täällä minun luona koska serkkuni halusi nähdä uuden kotini :) Parveke esimerkiksi aiheutti vähän kateutta :D Me hengailimme täällä monta tuntia kunnes päätimme lähteä kaupungille ihan vain istuskelemaan joen rannalle. Siellä sitä olikin tapahtumaa. Me juttelimme siellä ihan rauhassa kun ohitsemme käveli kaksi ulkomaalaista miestä. Ihan normaalia, ei siinä mitään. Toinen näistä miehistä kuitenkin pysähtyi kohdalleni ja alkoi englanniksi kertomaan kuinka älyttömän kaunis olen :D

Hän siinä hetken hehkutti minua ja muisti aina välillä kehua serkkuanikin. Siinä sitten hämmentyineinä kiitimme. Hän lähti pian pois. Mutta tuli jonkun ajan päästä takaisin. Hän meni ja tuli muutaman tunnin aikana monta kertaa ja tuloksena oli se, että hän kovasti olisi halunnut (ja haluaa vieläkin) että minä annan hänelle mahdollisuuden. Hän kuulemma on sinkku, eikä lapsia. Hän on ehdottomasti yhden naisen mies ja etsii sitä vakavaa suhdetta eikä mitään yhden yön juttuja.

Jossakin kohtaa hänen joku kaveri tuli myös siihen meidän seuraan ja kaverilleen tämä mies esitteli minut (tulevana) vaimonaan. Nice. Sain minä hänen puhelinnumeronsa mutten halunnut antaa omaani koska olen 99,9% varma etten halua olla hänen vaimonsa koskaan. Enkä mitään muutakaan. Minun ongelma on kuitenkin liiallinen kiltteys. En vain voi sanoa tuollaisella kiltille ja täysin tuntemattomalle ihmiselle että ei nyt kiinnosta, voisitko lähteä. Eli nyt hän on sitten minun FB-kaveri. Ei näin.

Vaikka voinha minä hänet sieltä poistaa koska vain, mutta minulle tulisi siitä niin paha olo. Ei hän minulle mitään pahaa ole tehnyt. Yritän tässä koko ajan keksiä jotakin tarpeeksi ystävällistä tapaa sanoa kiitos mutta ei kiitos. Tietenkin voisin ihan rehellisestikin muistuttaa että minä kyllä tavallaan niin kuin tapailen jo yhtä enkä todellakaan tapaile kuin yhtä kerralla.

Olen ehkä liian suomalainen (?) mutta en oikein tykkää siitä että ollaan liian hyökkääviä. Siis kun tämä mies suurin piirtein kosi minua siinä eilen :o Enkä edes ymmärtänyt mitään väärin, niin suorista sanoista ei voi erehtyä. On se kiva että mies osaa sanoa suoraan mitä haluaa mutta liikaa on liikaa tässäkin asiassa.

Jep, katsotaan mitä me saamme tänään aikaiseksi kun menemme kaupungille serkun kanssa :D
Loppuun kappale, joka soi liian helposti päässäni aina kun sen kuulen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)