Olin eilen niin salaperäinen että yksi ihminen arvasi jo mitä tässä tapahtuu :D No, siihen on kyllä selityskin. Eikä minua nyt niin suuresti edes haittaa vaikka hän tietää, itseasiassa ihan aavistuksen helpottaa kun saa puhua jollekin :) Vaikka en tässä nyt mitenkään ahdistunut edes ole. Aika yllättävän rennosti otan asiat.
Jospas kirjoitankin tänään vain yhdestä aiheesta, kunhan mietin tarkkaan miten kirjoitan ajatukseni.
Minua aina välillä kummastuttaa kuinka ovelia ja kekseliäitä ihmiset osaavat olla. Välillä myös mietin sitä, miten joillekin on niin helppoa valehdella? Tai miksi pitää valehdella kun totuuden sanominen ei muuttaisi mitään? Voiko valehtelusta vain tulla niin arkipäiväistä ettei sitä edes huomaa tekevänsä? Tai voiko siitä tulla niin normaalia ettei enää tunnu pahalta kun sitä tekee?
Minulle valehtelu tuottaa aina omantunnontuskia ja siksi sitä välttelen mahdollisuuksien mukaan. En nyt tarkoita sellaisia pieniä valkoisia valheita vaan ihan kunnollisia juttuja. En ole edes hyvä valehtelemaan, jos tuntee minua vähänkään, huomaa jos yritän huijata :D Tähän valehteluun liittyy sekin ristiriitainen asia, että joskus ihminen, joka valehtelee usein, haluaa kuitenkin että häneen luotetaan täysin. Miten voi luottaa ihmiseen, joka huijaa koko ajan?
Eikö sitä jossain kohtaa ole liian solmussa omien tarinoiden kanssa, sitten sitä menee itse omiin lankoihin ja huijaukset tulevat ilmi. Silloin on tietenkin helppo huijata kun tietää melko varmasti ettei siitä jää kiinni. Näin käy vaikka jos ollaan pienenkin välimatkan päässä suurimman osan aikaa. Miten sitä saisi toisen ymmärtämään että huijaaminen ei ole tarpeellista? Totuus ei muuttaisi mitään, asiat olisivat ihan samalla tavalla kuin ne ovat olleet aikaisemminkin. Miten tuon ilmaisee ilman että syyttää toista valehtelijaksi?
Minulla on kaikenlaisia epäilyksiä, joita en uskalla mennä sanomaan koska en voi olla täysin varma. Ja koska en sano mitään, voi tulla sellainen kuva minusta että minä uskon kaiken mitä minulle kerrotaan. Sekin helpottaa huijaamista, jos luulee että kaikki tarinat menevät täydestä minuun. Mutta en ole tyhmä ja huomaan paljon, paljon enemmän kuin sanon. Siksi tuntuukin niin kummalliselta, miksi pitää huijata? Miksi ei voi vain puhua asioista rehellisesti tai miksi ei voi jättää sellaisia asioita pois, mistä "joutuu" huijaamaan? Kaikki tuo johtaa vain siihen että esitän luottavani vaikka oikeasti ajattelen näin kun tänne nyt kirjoitin.
Tällaista sitä ehtii miettiä (ja vähän enemmänkin) kun matkustelee tätä pientä väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)