torstai 15. marraskuuta 2012

Anyone can make you smile or cry, but it's takes someone special to make you smile when you already have tears in your eyes.

Väsyttää ihan älyttömästi ja silti piti päästä tänne, eikä ole edes mitään asiaa. Ajatuksia nyt ainakaan ei ole kun pää on jäässä ja odotan vain sitä hetkeä kun pääsen sänkyyn peiton alle. Sitten viime kerrasta olen ehtinyt suunnitella ja ajatella kaikenlaisia erilaisia juttuja, yksi niistä on pienoinen pettymys ja samalla myös helpotus. Sitten myöhemmin.

Koulun kanssa alkaa olla mitta täysi. Kohta olen siinä pisteessä että millään ei ole mitään väliä, menen vain ja teen ja kuljen sumussa seuraavat neljä tai viisi viikkoa. Mitään ei saa miettiä liikaa tai oikeastaan ollenkaan, muuten tulee hulluksi. Joten jos en mieti mitään, selviydyn tästä selväjärkisenä?

Joskus olisi kiva jäädä siihen unimaailmaan, jossa on yön viettänyt. Viime yö ei kyllä ollut sellainen että sinne olisin halunnut jäädä, mutta niitä ihaniakin on ollut :D Ensi yönä saisi yksi kivoista unista tulla, tai ei ehkä sittenkään kun huomenna pitää herätä aikaisin. Viikonloppuna olisi tiedossa töitä ja tenttiin lukua. Mahdollisesti parantelen yhtä tehtävää jos osaan, muuten se jää vajavaiseksi. Tekemistä siis riittää, aikaa ei, mutta sehän on ihan normaalia ollut tässä hetken aikaa ja tulee olemaan vielä reilun kuukauden.

Ja nyt taitaa olla hyvä hetki lopettaa, on teksti sen verran sekavaa ja kummallista. Tämän olisi varmaan voinut jättää julkaisematta mutta on tässä ainakin tuo otsikko hyvä! :D Että lukekaa vain otsikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)