Three is a crowd.

Noniin, nyt siis aiheesta kolmas pyörä. Tämä liittyy nyt siis ihan vain kaverisuhteisiin, ei parisuhteisiin.

Minulla on tuolla koulussa sellainen oma pieni porukka, jossa suurimmaksi osaksi hengailen. Meitä on neljä. Täytyy tähän kohtaan vielä sanoa, että me kaikki (about 15) toimeen keskenämme erittäin hyvin ja usein jutellaankin ihan isommalla porukalla. Niin ja meitä on suurin piirtein 15 siinä meidän opiskeluryhmässä.

Jep, siis eniten ja syvällisemmin juttelen vain siinä neljän ryhmässä (minut laskettuna mukaan meitä on neljä). Huomasin jo keväällä ja ehkä talvellakin että yksi meistä neljästä viihtyy vähän enemmän yhden tietyn kanssa kuin meidän kahden muun. Jotta kuvio helpottuu, annan kaikille meille kirjaimet. Meitä on: H (minä), R, L ja P.

Näistä L viihtyy P:n kanssa enemmän kuin H:n ja R:n kanssa. Se menee aina niin, että kun P ei ole mukana, L on ystävällisempi minulle ja R:lle. Ystävällisemmällä tarkoitan sitä, että hän tasapuolisesti juttelee molemmille ja huomioi tekemisissään molemmat.

Kun P on mukana, L juttelee enimmäkseen vain hänelle, saattaa joukossa kääntää selän meille muille ja on muutenkin aina jotenkin "huumaantunut" P:stä. Se on niin kummallista :o Ja varsinkin nyt tässä syksyn aikana tätä tapahtuu useammin ja selvemmin. P on vähemmän menossa mukana, joten ehkä siksi on helpompi huomata tätä. Minusta se on vain niin inhottavaa olla siinä kolmantena L:n ja P:n kanssa :/

Perjantaina juuri kävi näin. R ei ollut mukana ollenkaan joten sain "nauttia" näiden kahden seurasta. Tai ei, P on aina niin ihanan ystävällinen ja huomaavainen kaikille, se on se L, joka tekee sen inhottavan olon. Perjantaina siis kävi esimerkiksi niin, että kävelin L: ja P:n kanssa paikasta A paikkaan B ja siinä matkalla minä jäin näiden kahden taakse koska L kävelee nopeammin aina P:n ollessa mukana. Osittain johtuu pituuseroista, he molemmat ovat minua pidempiä, joten askelkin on pidempi. Silti L osaa suhteuttaa edes jotenkuten askeleensa kun kävelee minun ja R:n kanssa.

Nyt siis L meni P:n kanssa ja minä tulin vähän perästä. P kyllä kohdisti aina kaikki kysymyksensä myös minulle, L vain ehti aina vastata kaikkiin ensin. Siinä tuli silloin niin yksinäinen olo, yksinäisyys tuntuu aina pahemmalta kun on ihmisten seurassa. Tässä tapauksessa vielä sekin pahensi tunnetta kun molemmat ovat oikeasti ystäviäni.

L tuntuu välillä muissakin tilanteissa jotenkin tylyltä. Esimerkiksi kun me mennään baariin. L tykkää tanssia, mutta kun olemme tanssilattialla, hän ei oikein tee mitään ja haluaa kohta pois, kävelee vähän ympäri paikkaa ja palaa takaisin tanssimaan. Tällaista se on aina koko ilta, tanssitaan, ei tanssita ja tanssitaan sittenkin taas...

Hymyä näkee myös harvoin ellei P ole maisemissa. Jotenkin P osaa sanoa kaikki asiat niin, että ne kuulostavat paremmilta. P:n ehdotukset ovat myös aina parempia ja on hauskempaa vitsailla niistä asioista, jotka sattuvat olemaan yhteisiä P:lle ja L:lle, liittyvät opiskeluun ja minusta niissä ei oikeasti ole mitään hauskaa. Jos olisin samassa tilanteessa kuin he, olisin aikamoisessa paniikissa. Mutta siinä syy miksi minulla on asiat vähän paremmin.

Kaikki tuo ärsyttää aina ihan todella paljon koska en halua tuntea itseäni yksinäiseksi kavereiden kanssa tai muutenkaan. Se ei ole mitenkään kiva tunne. Ja minusta on muutenkin vain todella törkeää sillä lailla sulkea muut pois. Varsinkin kun meidän muiden seura kelpaa varsin hyvin silloin kun P ei ole paikalla.

Mutta se siitä aiheesta. Kaipa minä silti yritän jaksaa tätä niin kauan kuin pakko.