Tänään onkin erilainen aihe kuin ennen. Olen katsellut kahta sarjaa, Teen Mom ja 16 and pregnant. Noniin, nämä siis tietenkin keskittyvät amerikkaan ja sen kyllä huomaa. En ymmärrä miten kukaan on oikeasti valmis äidiksi 16-vuotiaana. Noissa sarjoissa ne tytöt (ei kaikki) kyllä oikeasti yrittävät olla aikuisia ja kunnollisia äitejä, jotkut siinä jopa onnistuvat pelottavan hyvin. Ainakin näin TV:stä katsottuna.
Suurin osa tytöistä, joita olen nähnyt, on ollut melko tavallisia teinejä ja tulleet raskaaksi täysin omaa tyhmyyttään ja sen he kaikki ovat myöntäneetkin. Ihan kummallisia ajatuksia heillä on ollut, esimerkiksi jos on aikaisemminkin voinut hommailla ilman mitään suojaa eikä ole tullut raskaaksi niin ei kai sitä nyt tälläkään kertaa. Ja joku sanoi, että hän ei halunnut käyttää pillereitä koska ei halunnut lihoa, aika surullisen hauskaa.
Jokainen tyttö on yllättynyt siitä kuinka paljon työtä vauvan hoitaminen tuottaa. Eikä sitä enää saa nukkua pitkään eikä koko yötä ja sitä oikeasti on väsynyt jo parin päivän jälkeen. Se on tullut kaikille täytenä yllätyksenä. Silti suurin osa on jaksanut, osalla on ollut enemmän apua ja osalla taas vähemmän. Minusta on mahtavaa että melkein kaikki myös haluavat jatkaa opiskelua, moni on onnistunutkin valmistumaan high schoolista. Monella on myös suunnitteilla jatkaa collegeen, kaikille se ei vain ole yhtä helppoa rahan takia ja vauvan hoidon vuoksi. Mutta kaikki yrittävät ja se on hyvä.
Entäs sitten ne isät? No, isät ovat kaikki olleet tyypillisiä teinipoikia. Pojat kypsyvät (ihan tutkitusti, en tarkoita tätä pahalla, sattuu vain olemaan totuus suurimmalla osalla) hitaammin kuin tytöt ja sen todellakin huomaa noitakin ohjelmia katsoessa. Ensiksikään tulevat isät eivät ymmärrä koko lapsen tuloa ennen kuin tulee lähtö synnytykseen. Tämä saattaa olla normaalia kyllä ihan aikuisillekin tuleville isille.
Sitten kun lapsi on syntynyt ja päästään kotiin ja oikea arki vauvan kanssa alkaa, huomaa sen suuren, suuren eron tyttöjen ja poikien välillä. Tyttö on kotona ja hoitaa vauvaa (suurimassa osassa tapauksista joita olen katsonut) ja poika on teillä tietämättömillä. Teini-isät jotenkin kuvittelevat että vauvalle riittää kun sitä pitää sylissä kerran päivässä hetken aikaa ja kun se huutaa niin äidille vaan, kun vaippa pitää vaihtaa huudetaan äidille jne. Isät jatkavat elämäänsä kuten ennen vauvaa, eli hengailevat kavereiden kanssa joka ilta. Päivisin sitä ollaan töissä, iltasin kavereiden kanssa ja öisin ei voi hoitaa koska aamulla pitää herätä töihin.
Koulunhan pojat ovat voineet käydä normaalisti loppuun. Ihan muutama isä on oikeasti ollut kiinnostunut lapsestaan. Monella pojalla käy vain niin, että se tyttö ei kiinnosta enää yhtään vauvan syntymän jälkeen. Onhan se kamalaa kun tyttö valittaa koko ajan miksei poika voi hoitaa vauvaa koskaan tai miksi hän aina lähtee ulos.
Lopputuloksena sanon vain että olen niin onnellinen että itse en ole koskaan ollut teiniäiti, enkä enää koskaan sitä voisi ollakaan. Tiedän, että varmasti moni teiniäiti on hyvä äiti, mutta aika monesti on lapselle enemmän annettavaa kun äidilläkin sitä ikää on vähän enemmän. Onhan sellainen nainen, joka on käynyt koulunsa loppuun ja saanut mahdollisesti hyvän työpaikan ja suhdekin siinä kohtaa että ei ihan joka kuukausi mies vaihdu, parempi esimerkkikin lapselleen.
Ja vaikka äiti olisikin nuoresta iästään huolimatta hyvä, niin voiko samaa sanoa isästä? Varsinkin jos se isä on teini-ikäinen, pahimmassa tapauksessa sellainen 16-vuotias. Ei sen ikäisen kuulu huolehtia muista kuin itsestään. En itse koskaan ollut villi nuori, itseasiassa en koskaan tehnyt mitään erikoista, olin rauhallisimmasta päästä oleva teini. Vieläkin olen se sama rauhallinen minä, nyt käyn tietenkin ulkona kavereiden kanssa mutta minä en ensinnäkään juo alkoholia, joten mitään typerää en koskaan tee. Kaikesta huolimatta en usko, että olisin ollut valmis aikuistumaan 16, 17-vuotiaana ja saamaan lapsen. En vieläkään ole täysin valmis.
Haluan ensin elää itsekkäästi (tässä kohtaa en enää kauaan) ja löytää sellaisen miehen, jonka kanssa voi oikeasti suunnitella perhettä. Onneksi tässä on muutama vuosi aikaa ennen kuin alan huolestumaan :D
Tarkoitus ei nyt ollut sanoa, että teinivanhemmat eivät voi olla hyviä vanhempia. Minun äitini oli 18 kun tuli raskaaksi ja 19 kun minä synnyin ja minusta tuli melkoisen kunnollinen ihminen. Toivon vain, että yhdelläkään 16 tai 17-vuotiaalla ei ole ihan oikeasti suunnitelmissa lapsi ihan pian. Vahinkoja sattuu (vaikkakin on paljon keinoja välttää sellaiset) ja sitä aikuistuu kun se lapsi tulee mutta kun minusta pitäisi olla jo aikuinen kun lapsi pääsee aluilleen.
Tätä tänään pyöri mielessä, ohjelmien vika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)