En tiedä minkä nimen olen eräälle henkilölle antanut enkä millään jaksa tarkistaakaan asiaa. Siispä annan uuden nimen ihan tätä postausta varten. Uusi nimi olkoon....S. En tule ikinä ymmärtämään mitä pahaa olen tehnyt kun S ottaa minuun yhteyttä vaan ja ainoastaan kun on kyse eräästä toisesta henkilöstä. Tämä toinen henkilö saa nyt olla nimetön, kerron vain että hän on eräs sukulaiseni. Siis, tämä S ei ole soittanut minulle nyt ainakaan viiteen kuukauteen :o Ja silloin melkein puoli vuotta sitten kun hän soitti, asia koski ainoastaan tätä nimetöntä henkilöä. Hän ei kysellyt niitä sellaisia asioita, joita normaalisti sellainen henkilö kysyy, kun ei hän kysellyt oikeastaan mitään.
Olen oppinut elämään asian kanssa ja tänään todistin sen itselleni. Sain S:ltä viestin ja hän kyseli työvuoroista, tässä kohtaa heti arvasin mistä on kyse. Ei siitä, että hän olisi kiinnostunut oikeasti minun elämästä, vaan siitä että tämä tuntematon tyyppi tarvitsee apua ja sinne pitäisi jonkun mennä. S siis todella (siis todella) ovelasti yritti tiedustella olisinko minä menossa sinne. Ei sillä ettenkö haluaisi mennä, itseasiassa minä olenkin menossa sinne, mutta kuinka surullista ettei S voi kysellä kuulumisiani niinkuin muut S:t normaalisti tekevät.
Kaikki tämä saa minut tuntemaan itseni jotenkin huonoksi. En ole tarpeeksi kiinnostava, en ole tarpeeksi mitään. Hänellä ei tunnu olevan mitään, MITÄÄN syytä pitää yhteyttä minuun. Paitsi tämä yksi ihminen, mutta ei sitä voi edes laskea yhteydenpidoksi. Ei oikeasti. Tämä juttu ei nyt sinänsä nosta pintaan kaikkia niitä pahoja tuntemuksia, joita minulla oli koko viimesyksy ja talvi, minulla menee ihan ok vieläkin. Mietinpähän taas asiaa, ihan vähän vain etten masennu. Kun ei ole ketään piristämässäkään täällä.
Sitten vähän edelliseen liittyen, minulla on nyt tylsä olo. Sain järjestettyä itseni sinne sukulaisen luo, mutta tein samalla vähän ilkeästi varapomoa kohtaan. Katsos kun minä tänään lupasin että voin olla varaihminen sunnuntaille, että jos tarvitsee niin minulle voi soittaa ja tulen. No, olen lähdössä sunnuntaina joten en sittenkään voi olla varaihminen.
Tämä ei välttämättä ole edes ongelma vielä, kun tällä hetkellä minua ei edes tarvittaisi sunnuntaille, toivon ettei tarvitakaan. Se pahin juttu on se, että minulla on maanantaina työvuoro, mutta koska en ole edes tässä kaupungissa maanantaina, en voi mennä töihin silloin. Eli pitää peruuttaa maanantai. Se on sinänsä ilkeästi tehty, että viikonloppuna on eri vastaava kuin viikolla, en teidä ketä minun tilalle saadaan parin päivän varoitusajalla. Minun täytyy pahistsempata itseni huomista varten ettei tule huonoa omaatuntoa peruuttamisista.
Rahan kannalta en tiedä oliko tämä kovin järkevää, tältä sukulaiselta kyllä on mahdollisuus saada "palkka" tehdystä työstä, mutta en tiedä. Kaipa se sitten on yhtä kannattavaa kuin olisi jäädä tänne ja raataa hotellissa. Sukulaisen luona on vain vähän kivammat työolosuhteet :D Ja paljon paremmat edut, hyvä ruoka, mahdollisuus puhua erittäin ilkeästi muutamista ihmisistä ja kaksi kissaa :)
Aivan ja tämähän tarkoittaa mitä luultavammin parin päivän lomaa blogista :o Mitenköhän tulen toimeen :D No, se on vain ehkä. Kuvia voisin ainakin yrittää muistaa ottaa jonkun verran. Sitten olisi taas vaihteeksi niitä omia kuvia esiteltäväksi tänne. Jep, nyt taidan lopettaa tähän ja henkisesti valmistautua huomiseen. Huomenna yritän vielä käydä täällä viimeisen kerran ennen kuin lähden :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)