Everything happens for a reason, the hard part is finding out what that reason is.

Enää on jäljellä yksi kokonainen päivä, yksi ilta, yksi yö, yksi aamu, viimeistenkin tavaroiden pakkaus, osoitetietojen muutoksia, henkinen valmistautuminen itsenäiseen elämään... Vaikka mitä.

Pakkaamisesta sen verran, että apua. Kun tulin keväällä tänne, minulla on mukana yksi kassillinen vaatteita, reppu, jossa oli kaikki muu tarpeellinen harjoittelua sun muuta varten ja tietokonelaukku. Nyt mukaan on tulossa (ja onneksi pääsen autokyydillä :D) iso kassillinen vaatteita (sellainen sininen Ikean kassi, jos tiedätte), eli vien enemmän kun toin.... Tietokonelaukku nyt tietenkin, reppu ja siellä taas niitä tarpeellisia juttuja plus paljon enemmän tärkeitä papereita, kenkäkassi (tämä on ihan mielenkiintoista enkä itsekään vielä ymmärrä miten en tuonut yhtään kenkiä mutta vien niitä kuitenkin kassillisen...) ja se sama kassi, jossa vaatteet toin, nyt ne ei siihen mahdu joten siinä on muuta tavaraa.

Eli tavarani ovat paisuneet kesän aikana :D Lähinnä vaatevarasto. Mutta eipä se mitään kun tosiaan pääsen autolla "kotiin" asti ja mukana on minun lisäksi kolme muutakin jotka voivat kantaa tavaroita :D Siellä odottaa muuten yllätys, toivon niin kovasti että laitoin tietyt jutut kaappiin piiloon ennen kuin lähdin sieltä. Nämä tyypit, jotka kanssani matkaavat, eivät ikinä ymmärtäisi niitä :D

Parin tunnin kirjoitustauko tässä kohtaa

Tosiaan, en ehtinyt kirjoittaa kaikkea aikaisemmin niin nyt jatkan. Jatkan kylläkin aivan eri aiheista kun mistä piti kirjoittaa. Nyt meinaan ärsyttää, ihan todella paljon.

Ensinnäkin raha. Raha on kaiken pahan alku ja juuri. Minulla on hyvät suunnitelmat miten saan omat rahani riittämään joka kuukausi ja olen laittanut toiselle tilille talteenkin jonkun verran rahaa. Ihan vain sitä varten, että opintotuki ei riitä aina kaikkeen. Olisi pitänyt olla hiljaa siitäkin, koska nyt on niin helppo pyytää minulta rahaa lainaan. Tiedän, että saan ne tältä ihmiseltä takaisin, mutta sitä en tiedä että koska. Pieniä summia silloin tällöin eikä se oikein suju niin. Minun suunnitelmiin ei kuulu lainaamiset.

Tälläkin hetkellä on tilanne, että pärjään juuri ja juuri opintotukipäivään koska on pitänyt lainailla rahaa. Jos en olisi lainannut, tilanne olisi täysin eri. Minulla olisi niin paljon tilillä että pärjäisin yli kuukauden helposti. Vihaan tällaista ja vihaan rahaa. Raha aiheuttaa aina niin paljon stressiä, ainakin minulle. Ei normaalisti mutta tällaisissa tilanteissa kyllä ja paljon. Ja toinen ongelma tässä lainaamisessa on se, että minä vihaan kysellä omien rahojeni perään. Eli toisin sanoen, minulta saa helppoa rahaa koska en tykkää muistutella takaisinmaksusta. Onneksi en lainaa ihan kenelle vain, oikeastaan ihan todella tarkkaan valitsen kenelle uskallan ja kenelle en.

Raha-asiat ärsyttävät eniten tällä hetkellä, tilannetta pahentaa vain se, että täällä yksi lupailee vaikka mitä eikä pidä lupaustaan ikinä. Ihan ilman hyvää syytä, kunhan vain suuttui ihan toisesta asiasta ja päätti purkaa sen meihin muihin. Että tällaista perjantaita. 

Kun ongelma ei ole edes se, että tarvitsisin rahaa ylimääräiseen, sellaiseen turhaan. Minä ajattelen tässä ihan vain sitä että minun pitäisi kai pystyä syömäänkin jotain joka päivä. Siellä ei ole jääkaapissa mitään, tietenkään kun en ole siellä moneen kuukauteen ollut, eli pitää ostaa kaikki, ihan kaikki.

Äh, nyt olisi sellainen olo että joku voisi tulla ja viedä minut pois. Edes hetkeksi pois.