Toivottavasti en mitenkään millään muotoa jinksaa tätä kirjoittamalla siitä tänne. Olo vain on tällä hetkellä kevyempi kuin koko viikkona ja nyt tuntuu taas siltä että jaksaa kirjoittaa :)
Kerron koko tarinan, koko viikon verran asiaa. Yllättävän paljon ehti viikossa tapahtua, muutama asia liikaa. Selvä, eli minun osalta kaikki alkoi tasan viikko sitten illalla. Olin perehtymässä uudessa paikassa ja tulin ihan kivasti juttuun sen vaikuisen kanssa (hän opetti minua). Illan päätteeksi, sovimme että lisään hänet kaveriksi tuolla facebookin puolella ja näin tein. Sunnuntaina hän oli sitten hyväksynyt minut kaveriksi. Maanantaina kaikki alkoi. Minä aloin saada viestejä eräältä kauan sitten tuntemaltani ihmiseltä. Olin ollut hänen ystävänsä silloin joskus kauan sitten ja koska hän otti minuun yhteyden niin tietenkin olin siitä positiivisesti yllättynyt.
Hän kyseli minulta kuulumisia sun muuta. Olisiko ollut tiistaina kun juttelimme enemmän ja keskustelun edetessä kävi ilmi, että tämä vanha kaveri, vaikkapa neiti x, oli tutustunut ihmiseen, josta olen yrittänyt päästä eroon jo kohta kaksi vuotta, hän olkoon sitten herra y. Tämä herra y ja minä seurustelimme melkein puolisen vuotta kunnes minä päätin etten halua enää joutua tekemään asioita, joita en halua ja tuntemaan ahdistusta. Kun tein tämän päätöksen ja olin sen kertonut herra y:lle, tuntui kuin suuren suuri ja erittäin painava kivi olisi nostettu harteiltani. Siinä kohtaa ymmärsin kuinka paljon oikeasti halusinkaan olla ilman sitä ihmistä.
Herra y vain ei suostunut tähän. Meni kuukausia kunnes sain olla sen verran rauhassa, että ei tullut viestejä edes joka viikko, joka kuukausi kyllä, mutta muutaman päivän sain rauhaa. (Hän asui eri kaupungissa). Nyt on mennyt kohta kaksi vuotta ja vieläkään en ole päässyt irti. Olen tehnyt kaiken mitä keksin, olen poistanut hänet kavereistani, olen estänyt hänet, olen satuillut seurustelevani (koska hän sanoi että jos minulla on joku niin hän jättää rauhaan), olen (alussa) yrittänyt selittää miksi jätin hänet ja mitä haluaisin hänen tekevän, eli jättävän minut rauhaan.
Nyt viimeisen vuoden aikana olen saanut olla jopa muutamia kuukausia rauhassa, ja aina kun ehdin ajatella että nyt olen ihan oikeasti vapaa, niin hän tekee jotain joka palauttaa minut maanpinnalle. Normaalisti hän vain lähetti viestin, suoraan itse tai erään kaverinsa kautta. En ymmärrä miten hän on itse voinut lähettää viestejä vielä syksylläkin kun olin estänyt hänet. No, onnistuipa kuitenkin.
Kaikki oli siis ihan ok, verrattuna tähän nykyiseen tilanteeseen. Tiistaina sain neiti x:n kautta tietää, että herra y on muuttanut samaan kaupunkiin, jossa itse asun. Olimme puhuneet tästä herra y:n kanssa aikaisemmin ja kun sanoin että minua lohduttaa ajatus ettei hän asu täällä, hän sanoi okei, hän ei muuta jos se kerran saa minut onnellisemmaksi. Nyt hän kuitenkin "on löytänyt kodin" täältä. Samasta hiton kaupungista. Ihan kuin Suomessa ei olisi miljoona muutakin kaupunkia ja tiedän että eräässä toisessa kaupungissa hänellä olisi sukulaisiakin. Täällä ei ole mitään hänelle. Hän kuitenkin sanoi ettei muuttanut tänne minun takiani.
Jos asia on niin, niin miksi ihmeessä neiti x otti minuun yhteyden samoihin aikoihin kun herra y muutti tänne? Ja miksi ihmeessä nämä yhdessä lähettivät kysymyksiä minusta tälle uudelle kaverilleni töistä, hän nyt saa olla herra a. Ihan oikeasti, neit x ja herra y alkoivat heti maanantaina lähetellä viestejä herra a:lle ja kysyä mitä minun ja hänen välillä on. Aivan uskomatonta. Samaa neiti x kyseli minultakin. Maanantaista asti olen nyt kulkenut ihme sumussa ja ihmetellyt, että onko tämä oikeasti totta vai unta. Kaikki on kuin suoraan jostain elokuvasta tai sarjasta. Ihan vain uskomatonta.
Oli erittäin lähellä etten seonnut kaiken tämän keskellä, onneksi sain puhuttua ystäväni kanssa tästä ja se auttoi sen verran että torstaina olin tyytynyt kohtalooni. Herra y:n vuoksi olin menettänyt kolme ystävää. Tästä kirjoitinkin jo. Perjantaina aamulla kuitenkin minulla oli viesti tullut, herra a:lta (olinkin menettänyt vain 2 ystävää!) ja lyhykäisyydessään tapasimme eilen illalla. Puhuimme tästä kaikesta, kerroin hänelle koko tarinan ja nyt hän ymmärtää ne kaikki viestit sun muut ja osaa varautua niihin. Ja osaa myös suhtautua niihin. Kaikesta tästä huolimatta hän haluaa nähdä minut vielä uudelleenkin :O Kuinka uskomatonta se on! Ihan loistavalla tavalla uskomatonta kylläkin :)
Herra a:sta voin kertoa ihan vähän (etten tosiaan pilaa tätä kirjoittamalla). Hän on ihan uskomaton kuuntelija, ymmärtäväinen, samalla aaltopituudella minun kanssa (esimerkiksi tästä annan sen, että viihdymme molemmat enemmän kotona kuin baareissa) ja ainakin tähän asti hän on kaikinpuolin ihanan normaali ja herrasmies :D
Tähän loppuun vielä pienen pieni juttu, joka ei varmaan ole hyvä muttei nyt mikään maailmanloppu. En ole saanut nukuttua kuin kolme tuntia viime yönä. Joskus puolen yön aikoihin tulin kotiin, pää pyörällä illan tapahtumista ja varmaan vähän koko viikon tapahtumista, luin hetken ja ajattelin alkaa nukkumaan. Kuitenkin pyörin sängyssä kolmeen asti, nukahdin ja heräsin taas kuuden maissa enkä sen jälkeen ole nukkunut yhtään. On vähän väsy olo, mutta silti en saa unta. Nyt odottelen että tällä heräiltäisiin, niin pääsisin tekemään aamupalaa, on ihan älytön nälkä. Nälkäkin varmaan muuten vaikuttaa siihen etten saa unta.
Illala pitäisi joka tapauksessa mennä vähän töihin, jännittää muistanko ollenkaan mitä pitää tehdä ja mitä tarvitsen :D
Näin, tässä oli pitkä selostus kaikesta. Onneksi se nyt loppuu, ainakin kunnes tulee se seuraava temppu herra y:ltä :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)