Aivot ylikierrosilla

Juuri nyt päässäni on miljoona kysymysmerkkiä. Olisi mahtavaa nähdä vaikka muutaman viikon verran tulevaisuuteen, sitten osaisin ottaa rennosti juuri nyt. Tai niin ainakin luulen. Haluaisin tietää mitä hän ajattelee kaikesta ja minusta, haluaisin tietää mitä itse ajattelen kaiken tämän ajatusmyllerryksen alla. Asioita on tapahtunut lyhyen ajan sisällä niin paljon, että kun sitä kaikkea ajattelee, ihan säikähtää. En ikinä olisi osannut kuvitella keväällä, mitä kesällä tulee tapahtumaan. Oikeastaan kaksi viikkoa sitten kaikki oli vielä tylsän normaalisti, kaikki tämä alkoi vasta noin kymmenen päivää sitten :o

Kymmenisen päivää sitten asiani olivat hyvin sekä järjestyksessä. Nyt tuntuu siltä, että kaikki ei ole hyvin ja suurin osa asioista on aivan sekaisin. Pitäisi vain päättää onko tämä positiivista sekavaa vai negatiivista, vai ehkä molempia? Mielessäni on monta mitä-jos-kysymystä, yritän olla pahemmin ajattelematta sitä, mihin ne sellaiset kysymykset liittyvät. Yritän saada asioita järjestykseen pikku hiljaa, aloitan niistä helpoista ja pienistä asioista, kuten tarkkailen että juon vettä taas tarpeeksi päivittäin ja yritän muistaa syödä tarpeeksi.

Työt olisi muuten mukavaa ajankäyttöä, mutta kun siellä sitä vasta ehtiikin ajatella. Tänäänkin oli aamulla ja päivällä ihan ok olo, ei niin kamalasti tyhmiä ajatuksia, mutta töisä niitä alkoi sitten tulla. Eikä se myllerrys ole ohi vieläkään. Minua vähän rauhottaisi jos voisin jutella erään henkilön kanssa, mutta koska hän toivottavasti on jo nukkumassa niin ei onnistu. Siksi ajattelin tulla tänne vuodattamaan kaiken, jospa tämä auttaisi ja mieleni rauhottuisi tarpeeksi unta varten.

Tiedän, että tämä kaikki näyttää sekavalta sellaiselle, joka ei tiedä tarpeeksi asioistani ja varsinkin seuraavat kysymykset, mutta minun on pakko saada ne pois mielestäni. Jos vuodatan ne tänne, ne eivät vie tilaa ja aikaa päässäni? Hope so. Suurin kysymys tällä hetkellä varmasti on tämä: mitä jos se on totta? Mitä minä sitten teen? Pystyisinkö tekemään sen? Miten oikein aina joudun näihin tilanteisiin?

Sitten ne muut kysymykset liittyvät yhteen henkilöön, niitä ei varmasti tarvitse kirjoittaa mihinkään koska luulen, että tässä tilanteessa ne ovat normaaleja. Ja selkiintyvät sitten ajan kanssa, näin toivon taas. Kun tarpeeksi ajattelen tätä kaikkea, tulee mieleen vain yksi kysymys: Onko tässä mitään järkeä? Kaikki on niin sekavaa ja kummallista. En aina edes tunnista tätä kaikkea omaksi elämäksi.

Kuvat googlesta