Kohta se loppuu :(

En halua mennä huomenna harjoitteluun kun tiedän sen olevan viimeinen :( Lähtemistä helpottaisi mahdollisesti se, että eräs ihminen olisi töissä huomenna mutta hän ei ilmeisesti ole. Tiedossa on siis ihan liian ihana päivä. Tänäänkin oli vauhdikas ja mahtava päivä. Tekemistä riitti vaikka kuinka paljon, muutama hermoja raastava hetki oli, mutta se ei haitannut koska se kuuluu asiaan. Tässä työssä siis ainakin. Jotenkin kyllä on alkanut tuntua siltä, että parini ei jaksaisi enää toista viikkoa. Hän sanoo ettei haluaisi myöskään lähteä pois, mutta silti hän ei ole niin iloisen pirteä kuin vaikka viikko sitten. Minun kanssakaan hän ei juttele niin paljon, tai ei ole jutellut nyt muutamaan päivään. En tiedä sitten olenko itse sanonut jotakin väärin tai tehnyt jotain, en ainakaan tietoisesti ole. Meillä ajatukset menevät yleensä niin hyvin yhteen, että nyt ihmettelen hieman. Ehkä päivien käyminen vähiin harjoittelussa vaikuttaa häneen tällä tavalla? Tai tehtävien tekemisen stressi vaikuttaa? Ei voi tietää.

Nyt tulee oikeasti sellainen olo etten halua, oikeasti halua mennä huomenna harjoitteluun. Hassua, kun jos saisin päättää, menisin heti töihin vaikka heille sinne tai toiseen samankaltaiseen paikkaan, ja silti nyt tuntuu niin kovasti siltä etten halua mennä sinne huomenna :D Syy tähän on selvä: viimeinen päivä. Ja tiedän, että siellä ollaan jotain tehty meille muistoksi. Toivon vain etten itke siinä sitten kesken kaiken, pitää varmaan keskittyä ajatukseen, että tämä ei ole viimeinen päivä, ja hokea sitä sitten koko ajan. Kunhan maanantaina en sitten oikeasti mene sinne aamulla taas...

Tässä on nyt ihan kohta mennyt kuukausi, se kuukausi, jota pelolla odotin. Tässä kuukauden aikanahan minulla on ollut se muutto, harjoittelua ja siihen liittyviä suunnitteluja ja tehtäviä, ylimääräistä kurssia, josta olen katsonut kuitenkin vain luennot tähän mennessä. Huomenna pitäisi muuten mennä hakemaan ainakin yksi tenttikirja, joten viikonloppuna kun teen loputkin harjoitteluun liittyvät tehtävät loppuun, jatkan tenttiin lukemisella. Onneksi sitä voi sitten tehdä vaikka ulkona auringonpaisteessa :)

Ja nyt, tänään on mielessä taas pitkästä aikaa pyörinyt sellainen ajatus, että joskus (esimerkiksi juuri nyt) olisi ihanaa jos olisi joku, jonka kanssa viettää vaikka nyt illat. Joku, jolle voi kertoa päivän ihanista ja ikävistä asioista, jonka kanssa voi illalla rauhoittua ja katsoa TV:tä ja mennä nukkumaan. Sitten palautan itseni maanpinnalle ja mietin, ettei juuri nyt olisi sittenkään kiva. Tai olisi, jos olisimme niin pitkällä että asuisimme yhdessä, mutta muuten ei nyt. Kun palaan syksyllä takaisin toiseen kaupunkiin, sitten saa tapahtua. Nyt kun on täällä niin ei tunnu jotenkaan siltä, en osaa selittää sitä. Aika outoa oikeasti, mutta en tälle mitään voi.

No nyt luulen, että on aika keskittyä taas johonkin muuhun. Jos teksti on sekavaa, johtuu se siitä, että olen niin väsynyt etten jaksa ajatella selkeyttä, jaksan vain kirjoittaa ajatuksia sitä mukaa kun niitä tulee :D
Ja melkein unohdin, tämän päivän kappale on taas erittäin selkeästi tiedossa. Se ei kuvaa päivääni mitenkään, se on vaan jostain syystä soinut nonstoppina koko päivän päässä.

http://www.youtube.com/watch?v=38OXN5pKXkA