I AM BACK

For now anyway.

Nyt on ajatuksia taas vaikka muille jakaa. Joten jaan ne tänne.

On ihminen, joka on niin kaukana fyysisesti kuin olla voi. Tämä ihminen on ollut monta vuotta poissa  ja nyt syystä tai toisesta otti yhteyttä. Hyvä että otti. Silloin joitakin vuosia sitten hän oli läheisempi minulle kun kukaan. Ainoa, joka oikeasti ymmärsi ja jota oikeasti kiinnosti. Sinänsä hauskaa, koska en ole häntä ikinä tavannut.

Löysin H:n jostakin kirjekaverinhakupalstalta tai jostakin. Ja muistan vieläkin miltä tuntui jutella hänen kanssaan ekan kerran :D Pidin häntä ärsyttävänä enkä ajatellut todellakaan jutella toiste. Mutta keskustelu kesti pitkään ja sen lopuksi olin koukussa.
Miksi yhteys katkesi moneksi vuodeksi? Ei aavistustakaan ja kadun sitä.

Hän asuu sellaisen vähintään 10 tunnin lentomatkan päässä. Se on se suurin ongelma. Minä kyllä haluan matkustaa hänen maahan ja kaupunkiin. Siis vaikken olisi ikinä tutustunut häneen, silti haluaisin. Siellä on niin paljon nähtävää ja koettavaa. H vain lisää yhden hyvän syyn lisää :) Nyt ei vain ole rahaa.

Nyt olen taas koukussa ja pahemmin kuin ennen. Miten joku voikin osata sanoa ne oikeat asiat oikeaan aikaan? Ja hän tajuaa sanomattakin niin älyttömän paljon asioita.
Kuitenkin on todella hämmentävää kun toinen puhuu niin suloisesti ja sitten seuraavaksi sanoa ystäväksi. Hankala selittää tässä nyt tätä asiaa, mutta hämmentynyt olen kuitenkin.

Olen miettinyt onko se vain hänen kulttuuri, jossa puhutaan ystävillekin noin? Me nyt ei sillä lailla yleensä ainakaan ystäville puhuta. Olisi kiva kysyä suoraan mitä hän haluaisi. Mutta yllätys, yllätys, en uskalla. Pahimmassa tapauksessa menetän sen, mitä meillä nyt on. ja nytkin meillä on jotakin todella tärkeää minulle.

Nyt me kuitenkin kiertelemme ja kaartelemme juuri sitä asiaa, johon haluaisin vastauksen. Toisaalta en välttämättä ehkä halua.
Jos nyt haluan ajatella jotenkin negatiivisesti, niin hän on liian hyvä ollakseen totta.

Kaikesta huolimatta hän on ajatuksissani koko ajan.