Huomenna koittaa paluu synkkyyteen. Ensiviikosta tulee rankka henkisesti, oikeastaan se on sitä tänäänkin jo. Sain taas tietää asian, joka ei ole meidän kannalta kovin kiva. Toivottavasti siitä ei ole seuraamuksia, tai ainakaan mitään pahoja seuraamuksia. Mitään hyvää siitä ei voi tulla kuitenkaan, sen tiedän aivan varmasti.
Usein mietin mitä pahaa me ollaan tehty? Kuinka kauan meitä koetellaan? Kuinka kauan jaksan tätä?
Koko ajan tuntuu siltä, että en jaksa enempää. Että jos vielä tulee lisää tätä samaa niin romahdan. Mutta sitten mietin, että mitä jos romahdan? Mitä sitten? Ei minulla ole muita vaihtoehtoja kun jaksaa ja mennä eteenpäin. Tulee vastaan sitten mitä vaan, niin ei ole sellaista vaihtoehtoa että luovuttaa.
Olisi mukava jos joku voisi kertoa varmasti, että kyllä tämä helpottaa. Ei tämä aina ole tällaista. Edelleen jaksaisin varmasti paremmin jos tietäisin, koska se valo tämän tunnelin päässä, lähenee. Nyt tuntuu ettei sitä valoa ole olemassakaan.
Minä haluan vain onnellisen lapsuuden O:lle. Miksi minun ei anneta sitä toteuttaa? Miksi yksi ihminen saa näin paljon terrorisoida?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)