Tänään on taas sellainen päivä, että kaipaisi sitä toista lohduttamaan ja sanomaan että kaikki järjestyy. Ehkä tiivistettynä voisi sanoa, että kaipaisin tueksi toista ihmistä. Erityisesti tänään.
O:n kanssa menee oikein hyvin, ei siinä mitään. Omaa tahtoa löytyy, mutta selviän helposti hänen kanssaan. Jos ainut ongelma olisi O:n temperamenttisuus, niin elämähän olisi rikollisen helppoa sekä onnellista. Tai ehkä se tuntuu nyt siltä, kun on oikeasti pahempiakin huolia.
Yritän tällaisina hetkinä takertua positiivisiin lauseisiin. Esimerkiksi "kaikki kyllä järjestyy", aina se vain ei toimi. Tänään ei toimi. Yritän miettiä, että ei meille voi pelkästään ikäviä juttuja tapahtua, täytyyhän hyvääkin välillä?
Kyllä niitä pieniä hyviä, onnellisia juttuja meille tapahtuukin. Mutta eihän se voi mennä niin, että hyviä juttuja tapahtuu välillä ja ne on yleensä pieniä asioita ja sitten pahoja juttuja tulee useammin sekä isompina annoksina. Miten se olisi reilua?
Listailen mielessäni usein niitä hyviä juttuja. Kyllä niitä on paljon, mutta minusta ne eivät kuitenkaan tasapainota tätä. Jos laittaisi vaa`alle hyvät ja huonot, huono puoli painaisi enemmän. Loppuuhan tämä joskus?
Toivon vielä vaan (yli vuoden toivonut samaa), että joko turrun/totun tähän kaikkeen nopeasti tai sitten tämä vain loppuisi pian. Tarpeeksi kauan kun esittää vahvaa, sitä pakosti murtuu. Eikä minulla ole varaa romahtaa.
Olen lisännyt toiveisiini yhden toiveen lisää: Jos ei mitään muuta, niin toivoisin, että olisi joku, johon tukea kun tuntuu siltä että kaatuu. Niin kuin tänään. Hetken helpotuksia löytyy, muttei nekään loputtomiin toimi eikä edes joka hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)