Ensiviikolla alkaa taas sellainen jakso, että en kyllä ihan mahdottomasti odota sitä. Olen tässä yrittänyt ajatella asiaa eri puolilta ja löytää siten edes jotain positiivista. Toistaiseksi olen keksinyt vain sen, että päivät ovat lyhyitä ja se on vain tietyn aikaa elämästä. Loppujen lopuksi todella lyhyt ajanjakso. Kaipa tämä odottaminen vain on se pahin. Kun pääsee aloittamaan, voi sentään ajatella että yksi päivä on jo takana, kaksi päivää on takana....
Olotila on ollut nyt noin kolme päivää aika heikko. Flunssainen ja normaalia väsyneempi olo ei sovi nyt tähän kohtaan ollenkaan. Tuo superväsymys tulee siitä etten saa nukuttua kunnolla öisin ja se taas johtuu aika pitkälti flunssasta. Tällaisina hetkinä sitä arvostaa ihan normaaleja särkylääkkeitä, nyt kun niitä ei saa syödä. Ainahan se on niin että asioiden tärkeyden huomaa vasta kun ne otetaan pois.
En myöskään ole seuraavia kolmea viikkoa yksin täällä ja se hermostuttaa monessa mielessä. Kolme viikkoa tuntuu kolmelta sadalta vuodelta jos menee huonosti ja se on todennäköisempää kuin että kaikki menisi hyvin. Jos ei mitään muuta niin minä kyllästyn nopeasti koska täällä nyt on pakko katsoa toisen naamaa koko ajan kun asun yksiössä. Eli en oikein innolla odota tätä(kään). Luultavasti tulee vielä monta riitaa tietyistä asioista enkä jaksa riidellä kun pitää lukea tentteihin, tehdä miljoona tehtävää ja suunnitelmaa sekä vielä ahkerasti edetä lopputyössä.
Voi olla että kolme viikkoa muuttuukin kahdeksi koska minä laitan nyt koulun ja oman mielenterveyteni kaiken muun edelle. Siitä tulee toinen riita mutta sille ei voi mitään.
Hirveän ahdistavalta tuntuu tällä hetkellä nuo seuraavat viikot :/ Voi johtua siitä että olo on muutenkin niin kauhea ja päivä on ollut harmaan sateinen.
Toivottavasti kaikki menee hyvin joka tapauksessa. Hetkellisesti piristin itseäni tällä videolla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)