He did it.

Aika usein tuntuu siltä, ettei tämä lopu koskaan. Että nyt elämä vain on tätä, loputonta väsymystä ja inhottavaa oloa. Ärsyttää ihan todella paljon se, että ihan pelkästään kirjastossa käyminen on koettelemus. Kirjasto varten kun ei tarvitse mitään muuta kuin kävellä bussipysäkille, istua bussissa n. 15-20 min, kävellä lyhyt matka kirjastoon ja siellä ollaan. Ei siis vaadi mitään ja silti se teki eilenkin todella tiukkaa.

Joinakin harvoina päivinä olo on päivällä ihan vähän parempi jos olen kotona enkä tee mitään. Mutta kuinka tylsää se on? Ei sellaista joka päivä haluaisi tehdä, varsinkaan kun se ei edes auta joka kerta. Silti olen todella paljon yksin kotona nyt kun ei todellakaan tee mieli suututtaa itseään sillä että menee johonkin ja huomaa taas kerran ettei voi olla missään kauan aikaa. Enkä halua ketään oikein kyläänkään koska on helpompi selviytyä joka päivästä kun ei tarvitse ajatella ketään, saa olla miten haluaa ja saa tehdä (= olla tekemättä) mitä haluaa.

Olisi kiva tietää varmasti että tämä menee ohi ja mahdollisesti koska. Voisi jaksaa paremmin kun tietää milloin tämä loppuu.
Sitten toista asiaa. Nyt olen katsonut syksyn kaikki tenttikirjat valmiiksi. Enää tarvitsee metsästää ne ja lukea. Kumpikaan ei ole helppo tehtävä. Varsinkin kirjojen metsästys on aika usein kamalaa. Onneksi ei ole ihan vielä kiire, joten ehdin kirja kerrallaan miettiä asiaa. Eikä kaikkia heti kannatakaan etsiä.

Jos jotain positiivista loppuun niin (enkä muista olenko tästä kirjoittanut jo aikaisemmin..) nyt syksy saa tulla koska minulla on uusi takki. Kuinka kauan sitä voin käyttää, on toinen juttu mutta kai nyt ainakin vähän aikaa. Ja ainahan se säilyy kevääseen ja ensisyksyyn asti.