I like to pretend that everything’s alright. Cause when everybody else thinks you’re fine, sometimes you forget for a while that you’re not.

Muuten ihan kiva päivä mutta. Siis mitään hirveän mahtavan vakavaa ei ole tapahtunut, jotenkin vaan ihan itse otin asiat taas tällä tavalla. Noin parisen tuntia sitten olisin voinut kirjoittaa hyvinkin paljon vihaisemmin mutta nyt olen ehtinyt jo jokusen verran jäähtyä.

Huonoin juttu on se, että kun minä suutun tai pahoitan mieleni tarpeeksi paljon, minun on siitä ihan älyttömän vaikeaa päästä yli. Olen pitkävihaista tyyppiä. Toinen huono asia juuri tässä asiassa on se, että toinen osapuoli ei tiedä että suutuin. Että minulle tämä on nyt ehkä pahin tilanne. On niin kuin joko pakko selittää miksi olen tällainen, hiljainen ja muutenkin etäinen tai sitten yrittää itse päästä tästä yli nyt. Jotenkin.

Lainattu

Olin kuitenkin aika pitkään kävelyllä. Yksin (sehän se juttu olikin kun ei minun pitänyt yksin mennä). Ja ehdin siis miettiä taas asioita hyvinkin paljon. Minulla on ollut jänniä aikoja aika monta tässä nyt..hmmm...vuoden aikana, mutta nyt on ensimmäinen kerta kun tuntuu ehkä vähän erilaiselta. Sitä minä mietin että mitä jos, miten minä pärjään. Ja lopputuloksena päätin että kaikki järjestyy. Jollain tavalla.

Viime kerralla mietin vastaanko kyllä vai ei ja nyt tiedän siihenkin vastauksen. Vastaus on ei. En kyllä ole yhtään varma että sitä vastausta tarvii antaa mitenkään erityisesti ja se on ihan hyvä asia.
Nyt olisi menossa sellainen peli, josta pidän mutta jos nyt lopetan kirjoittamisen, minun pitäisi olla valmis olemaan normaali taas. Enkä tiedä osaanko :D Ei tunnu nyt juuri kivalta ajatukselta olla lähellä.

Lainattu

Saisikohan sitä huomenna vapaa päivän? Vai riittääkö työaikana yksinolo? Sitäpäs taas ei tiedä kukaan. Ainakin tiistaina toivon että tämän hetkiset suunnitelmat toteutuvat koska se tarkoittaa pakostikin vapaata.
Okei, jospa sitä tästä etsisi vaikka kuvia ilostuttamaan taas tätäkin tylsää juttua ja sitten koittaa niellä oman ongelmansa.