Aina, jokaikinen kerta, hämmentää vaan enemmän. Joka kerran jälkeen käyn läpi ne samat asiat koska aikaa siihen on ja aina päädyn samaan lopputulokseen. Kunnes. Ja sitten olen taas ihan yhtä hämmentynyt ja varmasti kaikki asiat tulee käytyä taas läpi. Kunnes.
Loppuuko se joskus? Jos loppuu niin miten tai mikä on syy loppumiseen?
Kuinka paljon voin ottaa todesta ja kuinka paljon pitäisi antaa mennä vitsinä? Vai onko kaikki pelkkää vitsiä?
Kannattaisiko tästä oravanpyörästä hypätä pois vai katsoa mihin se vie?
Tällä hetkellä en välttämättä halua hypätä pois, mutta tiedän että muutamien päivien päästä olen taas siinä pisteessä että voisin halutakin.
Suunnitelmia on mutta ne on joko tarkoitettu vitsiksi (jota en kyllä huomaa ennen kuin myöhemmin kun mietin miksi kaikki on ennallaan) tai sitten ne unohtuu, ne on tarkoitettu oikeasti jollekin toiselle, mieli ehtii muuttua... Syitä on monia. Ja nyt voisi miettiä miksi en puhu näistä sitten vaan mietin yksin mielessäni. Eipä siihen mitään järkevää selitystä olekaan. Suunnitelmiin saan tietenkin sen vastauksen että tietenkin ne on tarkoitettu toteutettaviksi. Eihän niitä muuten olisi tehty.
Muuten ehkä osittain pelkään että saan vastauksia, joita en halua kuulla. Sitten kun kyllästyn oikein todella pyörimään samaa rataa joka kerta, sitten voin sanoa kaiken ääneen. Siinä kohtaa olen valmis joko luovuttamaan kokonaan tai pitämään sitä viimeisenä keinona pelastaa se jokin.
Nyt on kaiken muun lisäksi se tuttu jännitys päällä. Tyhmä minä, jep mutta onneksi en yksin leiki tyhmää. Että katsotaan mitä tästä taas tällä kertaa tulee. Mitään kun ei usko ennen kuin se on myöhäistä.
Tästä päivästä piti kirjoittaa jotain ihan muuta mutta ehkä siitä sitten huomenna tai joskus tai ei koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)