Alusta. Pitempi aikaisempaan asuntooni olen päässyt nyt asumaan. Muutto alkoi torstaina, silloin toimme tänne suurimman osan tavaroista. Vain muutamia laatikoita jäi perjantaille. Torstaina ensimmäisen tavarakuorman jälkeen sormeni jäivät auton oven väliin ja siitä asti on tuo vasemman käden keskisormi on ollut turvoksissa eikä sitä ole voinut taittaa ollenkaan. Hienoa sinänsä kun suurin osa muutosta oli tuossa kohtaa vielä edessä ja maanantaina alkaa työt ja siellä todellakin tarvitaan kaikkia sormia.
Perjantaina tänne tuli loputkin tavarat ja pääsin laittamaan vähän tavaroita paikoilleen. Tälläkään hetkellä ei tavarat ole omilla paikoillaan kun en vain tiedä mihin haluan mitäkin. Laatikoita on jäljellä enää kolme, jotka pitää purkaa tai tavarat järjestää jotenkin järkevästi. Perjantaina sain ensimmäisen vieraankin tänne. Myöhään yöllä. Tätä vierasta en ollut nähnyt moneen kuukauteen ja siinä on vähän jotakin. Vierailu meni kuitenkin pelottavan hyvin. Vähän pitää tässä nyt miettiä mitä taas haluan ja mitä uskallan.
Lauantaina kävin shoppailemassa kaikenlaista tarpeellista. Minulla kun ei ole suurin piirtein mitään kun ensimmäistä kertaa muutin ihan kokonaan yksikseni. Tämä täysin yksin asuminen ensimmäistä kertaa ikinä, aiheuttaa myös vähän tylsiä tunteita. Muuttoahan odotin innoissani vaikka kuinka ja kauan. Kun sitten olin täällä ensimmäisen yön, tunteet vaihtoivat suuntaa ihan täysin. Nyt on vain todella masentavaa ja yksinäistä. Toivottavasti tämä tästä vielä tasaantuu tai kallistuisi enemmän sinne positiivisen puolelle.
On aika pelottavaakin asua nyt ihan yksin. Nyt on todella paljon muistettavaa ja minun täytyy pitää huolta niin monista uusista asioista. Myös ihan täydellinen itsenäisyys on pelottavaa. Välillä tuntuu siltä että olisi yksin, todella yksin kaiken tämän keskellä. Vaikka tiedänhän minä että voin soittaa muutamille ihmisille koska vain ja saan apua kaikkeen ku sitä tarvitsen. Mutta silti. Tämä on pelottavaa ja toivon että selviän tästä.
Onkohan helpompaa muuttaa jonkun kanssa suoraan yhteen niin ettei asu yksin omassa asunnossa siinä välissä? Silloin sitä on ainakin se toinen, jonka kanssa jutella koko ajan. Siis ei jutella koko ajan vaan se toinen on siinä koko ajan :D Tämä on nyt niin kuin viimeinen repäisy. Nyt se kauan odotettu oma elämä on alkanut eikä mikään ole ollut näin pelottavaa.
Nyt olisi kiva jos voisi pikakelata vaikka pari viikkoa ja katsoa millaista silloin on. Helpottaako tämä jo silloin? Kai tästä selviää ilman tämän pahempaa masennusta ja pelkoa?
Anyway, wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)