I notice everything, but I keep my mouth shut.

Ja koska torstai-perjantaissa ei ole tarpeeksi, oli täällä menoa lauantai-illallakin. Kämppikseni (se mukavampi niistä) oli kutsunut tänne meille muutamia kavereita aloittelemaan. He sitten siirtyivät baariin siinä jossakin kohtaa. Mutta täällä siis oli kolme kämppiksen kaveria. Ei siinä mitään, minä sain jonkun aikaa olla ihan rauhassa, mitä nyt sain kuunnella kaikenlaisia juttuja :D Enkä edes tarkoituksella kuunnellut. Vieraista kaksi oli miehiä ja yksi nainen eli neljästä ihmisestä lähtee kyllä ääntä :D

Jossakin kohtaa havahduin siihen että kaksi naista + yksi miehistä oli menossa tupakalle ja tuossa eteisessä se mies sanoi jotakin, kuulin siitä vain sen verran että hän mainitsi minun nimen ja sanoi jotakin että tai sitten menen taas vahingossa (minun nimi) huoneeseen. Tässä kohtaa aloin kuuntelemaan kunnolla, tietenkin kun oma nimi on mainittu. En sitten tässä kohtaa vielä saanut selville että miten ja koska hän oli eksynyt minun huoneeseen ja miksi minä en tiennyt asiasta mitään.

Hetken sain taas olla itsekseni, kunnes illan sanaksi alkoi muodostua minun nimeni. Tämä vierailijamies selitti jossakin vaiheessa että oli etsinyt vessaa ja eksynyt sitten minun huoneeseen :D En ollut tätä huomannut koska hän ilmeisesti avasi ovea ihan vain vähän, sen verran että näki sängyn täällä ja pääteli siitä että ei ole oikea paikka :D Sängyn kun nyt näkee heti kun ovea raottaa ja se on muutenkin aina raollaan kun olen itse kotona.

Minua pyydettiin mukaan kokeilemaan shotteja ja tarjottiin vaikka millaista pulloa :D Kaikki samalta mieheltä. Kämppikseni pyyteli anteeksi koko ajan ja sanoi monta kertaa sille miehellekin että jätä nyt rauhaan :D Eipä se minua nyt mitenkään häirinnyt, oli ihan hauska katsella/kuunnella iloisten känniläisten juttuja :D

Lopuksi vielä juuri ennen kuin he lähtivät, joku sanoi minulle että laita ovi kunnolla lukkoon. Siihen se mies sitten sanoi että niin voihan olla että herään sieltä sinun sängystä. :D Että sellaista.

Jotenkin tässä nyt muutenkin tuntuu että torstai oli sellainen käännekohta koko elämässäni kun siitä asti on tapahtunut kaikenlaista. Eilen oli huono päivä, tuntui että kaikki kaatuu päälle. Eilen olisin mielelläni voinut luovuttaa, antaa kaiken vain mennä niin kuin menee. Tänään on ehkä aavistuksen parempi päivä vaikka en vieläkään jaksa enää näitä kaikkia asioita. Tuntuu että asiat ei etene vaikka mitä tekisi. Yksi pahimmista asioista on raha. Sen puuttuminen vaikeuttaa kaikkea, ihan kuin ei muuten olisi vaikeaa ollutkaan.

Tänään on muutenkin ollut vähän sekopäivä. On pitänyt raahata tavaroita rakennuksesta toiseen, metsästää avaimia, antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...Eikä vielä ole edes päivä lopussa kun illallakin pitää vielä mennä järjestelemään ja laittamaan paikkoja valmiiksi huomista varten. Jospa olisi jo torstai-ilta. Vaikka ei siihen lopu tämän viikon jutut, perjantaina pitäisi käydä toisessa kaupungissa katsomassa pari paikkaa ja tulla takaisin että illalla on valmis leikkimään opiskelijaa. Ja viikonloppuna olisi tehtävä tehtävänä, se kun minun piti tehdä jo mutten saanut aikaiseksi.

Alkaa ihan taas masentaa kun mietin niinkin pitkälle kun ensiviikkoon. Eli ei kannata miettiä sitä. Jospa keskityn nyt vain tähän päivään. Elän päivän kerrallaan, tai ainakin yritän.

Kaikki kuvat ova täältä.