Close some doors. Not because of pride, incapacity or arrogance, but simply because they no longer lead somewhere

Huomenna on tullut täyteen vuosi siitä kun aloitin tämän blogin. Julkista tämä ei vielä silloin heti ollut koska se tuntui niin pelottavalta ajatukselta. Tämän blogin piti pysyä salassa kaikilta, ihan kaikilta. Mutta näin vuoden jälkeen tästä tietää nyt kolme tai oikeastaan neljä ihmistä. Kolme tietävät jopa tämän osoitteen, neljäs tietää vain että kirjoitan omaa blogia muttei osoitetta, ainakaan vielä.

Täältä

Vähän se on luonut tietynlaisia paineita tietää että ne kolme ihmistä tätä voivat lukea. Välillä mietin mitä uskallan kirjoittaa ja miten ettei asia joko paljastuisi tai ettei kukaan muuten vain pahoittaisi turhaan mieltään. Loppujen lopuksi on ollut melko helppoa kirjoitella tänne. Niistä kolmesta tiedän että ainakin yksi lukee melkeinpä jokaisen jutun, jonka julkaisen mutta siitä ei tarvitse ottaa paineita koska hän nyt tietää muutenkin aika paljon kaikista jutuista.

Tällä blogilla oli jonkinlainen tarkoitus, se tarkoitus on ehkä muuttanut muotoaan jonkun verran tässä matkan varrella mutta suurimmaksi osaksi se on pysynyt juuri sellaisena kun halusin. Tänne kirjoitan kaiken sellaisen, jonka haluan pois mielestäni. Ajatuksia on niin paljon ja jos niitä ei saa sanottua tai kirjoitettua, ne vain pyörivät mielessä ja tekevät hulluksi. Siksi täältä aika sekalaista juttua löytääkin. Olen kirjoitellut kaikenlaista mitä juuri sillä hetkellä päässä sattuu pyörimään.

Täältä

Tässä on ollut nyt jonkun aikaa sellainen olo ettei millään jaksaisi kirjoittaa tänne mitään vaikka kirjoitettavaa olisikin. Sitä vain on keskittynyt nyt niin paljon kaikkeen muuhun (lähinnä kouluun liittyviä asioita) että ei vain aika ja energia riitä. Tälläkin hetkellä minun pitäisi oikeasti lukea tenttiin (anteeksi vain kaverit) mutta olenkin täällä kirjoittelemassa :D Ajattelin vielä jatkaa kirjoittelua sen verran, että teen muutaman muunkin postauksen valmiiksi eri aiheista. Sitten kun taas ei jaksa eikä ehdi kirjoittaa, laitan niitä tulemaan.

Muistan niin selkeästi miltä tuntui kirjoittaa tänne ensimmäisen kerran. Se oli jotakin todella jännittävää vaikka julkista tämä ei vielä ollutkaan. Kaiken jännityksen keskellä minulla oli pää täynnä ideoita, joista haluan kirjoittaa. Olin niin innoissani :) Se myös tuntui hyvältä saada kirjoittaa asiat pois mielestä. Erityisesti ensimmäiset kerrat olivat siinä mielessä ihania. Tietenkin jokaikinen kerta tuntuu hyvältä saada kirjoittaa turhat jutut pois mielestä.

Täältä

Lukijoita en koskaan ole halunnut mitään järkyttävää määrää ja se toive on toistaiseksi toteutunut :) En tarkoita etten halua lukijoita ollenkaan, siinähän tapauksessa tämä ei olisi julkinen blogi ollenkaan. Mutta tuntuu kivalta että kävijämäärä on pysynyt hyvissä lukemissa. On täällä ihmisiä käynyt, näen sen kaiken tuolta tilastoista mutta kävijöitä ei ole ollut sellaista liian suurta määrää.

Tämä pitäisi kai julkaista vasta huomenna mutta ajattelin huomiselle tehdä jotakin muuta. Jotakin piristävää ja keväistä :)