Sony researchers have developed a refrigerator that only opens when you smile.

Tänään on hyvä päivä kirjoittaa, nyt kun on taas tullut yksi vuosi lisää. Kaikki tärkeimmät ovat muistaneet ja muutama sellainenkin, jonka kanssa en muuten pahemmin juttele. Tuntuu ihan kivalle että ainakin yhtenä päivänä vuodessa niin monet muistavat olemassaoloni :D

Sain tänään kuulla myös laulun muodossa onnittelut :) Se oli erittäin yllättävää ja erilaista. Kukaan ei oikeasti ole laulanut onnittelulaulua minulle ennen (kun ei lasketa niitä kun koulussa koko luokka on pakotettu kaikille laulamaan). Muutenkin päivä oli aurinkoinen ja mukavan keväinen :)

Click

Syy, miksi tulin kirjoittamaan, on se, että ajattelin avautua ihan vain vähän minun "suhteestani" englanninkieleen. Nyt tiedän että yksi lukija(?) säikähtää, kaksi(?) tietää tästä jo kun olen maininnut asiasta jo. Tämä on myös hauska tapa tarkistaa lukeeko ne muutamat kaverit, jotka tietävät minun kirjoittavan tätä, näitä juttuja ;D

Jep, eli englanninkieli. Jos nyt säikäytän erästä kunnolla näin alkuun. Miehet, jotka puhuvat englantia äidinkielenään, ovat aika hmmm...... korkealla siinä kuumimmat-ominaisuudet-listalla. Tykkään siis erittäinkin paljon miehistä, jotka sitä enkkua nyt puhuvat samalla tavalla kun minä suomea. Minusta on ihana kuunnella kun joku puhuu englantia, sellaista oikeaa ja hyvää englantia. Eli ihannemies olisi siis tällä hetkellä sellainen, joka asuu Suomessa mutta on syntynyt tai muuten elänyt suurimman osan elämästään jossakin enkkua puhuvassa maassa. Parhaat vaihtoehdot olisivat tietenkin Englanti, Amerikka tai Australia.

Googletettu

Noniin ja nyt voi varmaan paljastaa sille kaverille, joka aina välillä kuulemma lukee näitä juttuja, että en kuolaa sen meidän opettajan perään siltikään :D Vaikka hän tietenkin täyttää edelliset kriteerit: äidinkieli enkku, on asunut suurimman osan elämästään Englannissa. Mutta ei silti ehkä ihan. Tai mistäs sitä tietää, sitä opettajaa kun nähdään vielä jonkun aikaa :D

Kuva wikipediasta :o

Juu, eli englantia on kiva kuunnella ja ymmärtää. Pahat ongelmat tulee siinä kohtaa kun pitäisi itse puhua. Kyllä minä nyt toimeen tulen ja näin, mutta kun olen perfektionisti, liian itsekriittinen. Ihan sama mitä sanon, en koskaan ole tyytyväinen koska haluan puhua englantia yhtä hyvin kuin suomea mutta tiedän etten ole todellakaan niin hyvä. Ei siis hirveästi huvita puhua kun tiedän valmiiksi olevani huonompi kuin haluan. Ongelmia osaan tehdä vaikka tyhjästä, kuten huomaa.

Googlesta

Tässäpä näitä juttuja taas tänään. Nyt väsyttää, mutta kun huomenna ei ole aikaista herätystä niin en haluaisi mennä nukkumaan vielä. Muuten siinä käy niin että nukun vain ja päivät menee ihan melkeinpä ohi. Tekemistä kun olisi kyllä vaikka muille jakaa...