Oli vaihteeksi ihanaa päästä pois sieltä kotikaupungista ja tulla tänne. Vähän kuin piiloon kaikkea mitä sinne jäi. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita perhettä. Kun astuin täällä päässä linja-autosta ulos, tuli sellainen ihan uusi tuntemus. Oli ihanan vapaa ja kevyt olo koska tiesin että täällä voin kävellä vaikka mihin ja vaikka kuinka paljon enkä siltikään törmää kehenkään tuttuun :) Tietenkin koulukavereita täälläkin pyörii mutta en laske heitä nyt siihen ei-toivottuun ryhmään.
Olen siis villi ja vapaa täällä ;D Ei kai, karu totuus paljastui eilen kun piti ottaa tenttikirja käteen ja aloittaa lukeminen. Toivottavasti viikossa ehdin lukea sen verran että pääsen taas tästäkin tentistä läpi...
Sitte voinki kertoa vähän tämän päivän viisaimmasta teosta. Lähdin aamulla kouluun sellaiset kivat talvikengät jalassa. No kukaan ei sitten kertonut että siellä on erittäin plussakeli ja sitä loskaa oli maassa monta senttiä + sitä tuli taivaalta. (Ja itsehän en tietenkään voinut katsoa sen verran tarkemmin ikkunasta ulos että millainen keli siellä on...) Tulos olis se, että sukat oli litimärät jo siinä vaiheessa kun pääsin kouluun. Oli kiva olla märillä sukilla ja kengillä monta tuntia. Toivottavasti tuo selän särkeminen ei tarkoita sitä, että tulin onnellisesti kipeäksi tempauksestani. Huomenna lähden liikkeelle kumisaappailla.
Tein myös jotakin jännää, nimittäin lähetin kolmannen kirjeen maailmalle! Nyt tässä voi enää vaan odotella kuuluuko mistään mitään. Oli muuten yllättävän vaikeaa kirjoittaa käsin kirje englanniksi :o Jotenkin kun koneella kirjoittaa, niin se ei tunnu yhtään niin hankalalta.
Noniin, hemmotteluilta jatkukoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)