Ongelmana on hämmennys. Psykologiasta on tullut tutuksi se, että tunteet kannattaa nimetä. Yleensä olen hyväkin nimeämään niitä tunteita, joita milloinkin koen, mutta nyt en osaa :o Tämä ei ole kivaa, eikä kauheaa, tai ainakaan ei puhtaasti kumpaakaan. Ehkä jokin sekoitus erilaisista tunteista mutta kun en saa kiinni yhdestäkään, en osaa nimetä yhtäkään tunnetta. Enkä osaa oikeastaan kuvailla tätä edes yhtenä kimppuna.
Tähän nyt liittyy yksi ihminen, joka on kaiken hämmennyksen saanut aikaan. En ymmärrä miten, koska kyseessä ei ole täysin uusi tuttavuus, olen siis tuntenut tämän henkilön jo jonkin aikaa eikä aikaisemmin ole ollut tällaista. No, jonkinlainen tuntemus on ollut alusta asti, muttei mitään näin häiritsevää. Häiritsevää siksi, että keskittymiskyky on heikompi kuin normaalisti.
Hän on mukava ihminen, mutta jotenkin minun oma hämmennyksen aiheuttama hermostuneisuus tekee sen, että kommunikointi ei tunnu luontevalta hänen kanssaan. En ole täysin oma itseni kun olen tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Haluan olla siellä missä hän on ja samalla taas en halua. Kun tiedän, että joudun keskustelemaan hänen kanssaan, minua jännittää aina, mikä on tyhmää koska hän on aina ollut ystävällinen minulle eikä minulla ole mitään syytä pelätä mitään pahaa hänen suunnalta.
Kaikki tämä ärsyttää ihan älyttömästi. En todellakaan tiedä miksi tunnen tätä kaikkea tai mitä edes haluaisin. Ehkä en halua mitään tai sitten jotain mutta mitä? Jos tässä jutussa yksi asia olisi toinen, ymmärtäisin paremmin. Toivottavasti tämä tästä katoaa ja palaudun "normaaliksi". Tästä en kuitenkaan aio puhua kenenkään kanssa enkä edes kirjoita tämän tarkemmin asiasta.
Ehkä tänne kirjoittelen lisää jos koko juttu alkaa avautumaan minulle. Epäilen kuitenkin. Kuvat taas vaihteeksi googlesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)