Ei tule kuvia ei. Nyt niitä on kyllä otettu, ei vain tunnu siltä että jaksaisin niitä ladata koneelle ja tänne. Tänään on melkein kaikki mennyt pieleen mitä vaan voi. Aamulla piti melkein juosta ettei myöhästy luennolta, ystäväni L teki temppunsa jälleen. En vain voi millään ymmärtää mitä sellaista olen tehnyt, että hän sulkee ulkopuolelle aina kun mahdollisuus tulee. Miten se yksi ihminen voi olla niin maailman keskipiste, että vain hänen seura kelpaa :o Ihan uskomatonta.
No, sitten meni pari tuntia normaalin inhottavasti luennon jälkeen, kävelin kotiin ja kotona olikin sitten seuraavat kaksi asiaa odottamassa. Olin jo valmiiksi huonolla tuulella L:n käyttäytymisen vuoksi ja sitten sain ensin kuulla että se uusi puhelimeni on kyllä kotona (toisessa kaupungissa) mutta rivien välistä ymmärsin ettei sitä lähetetä tänne. No, siinä meni se, nyt en ihan oikeasti edes halua koko puhelinta. Hienoa, ja tämä tunne tulee vain vahvistumaan tässä viikkojen kuluessa. Sen verran tunnen itseäni.
Se toinen juttu oli ne kengät, nyt ne maksaa niin paljon että en todellakaan osta niitä. Noniin, yritin tästä kaikesta selvitä parhaani mukaan eikä mitään sen suurempaa tapahtunutkaan. Kunnes. Oli aika lähteä jumppaan ja tällä kertaa lupasin kävellä kaverini luo ja sieltä menemme autolla. Luonnollisesti vettä alkoi sataa juuri sopivasti kun olin lähdössä. Jep, vesisateessa kävelyä, matkalla tuli erittäin huono olo ja se jatkui koko matkan jumppapaikalle asti. Siellä mietin pystynkö jumppaamaan ollenkaan. Sain onneksi paikan oven vierestä, että jos olisi tarvinnut kesken lähteä pois niin se kävisi helposti. Otin kuitenkin rauhallisesti alussa ja pystyin lopulta jumppaamaan koko tunnin.
Loppuilta on mennyt normaalisti, ei mitään erikoista. Vielä. Vaikka huominen masentaa jo valmiiksi ja oikeastaan koko viikonloppu että eipä tämä ilta mitenkään kiva ole. Huomenna pitää taas hengailla aina niin ystävällisen ja huomaavaisen L:n kanssa ja huomenna on myös koulussa tiedossa jotakin ei-niin-kivaa :/ En siis odota huomista ollenkaan, muuten kuin että se saisi olla ohi nopeasti.
Perjantainakaan ei ole tiedossa mitään kivaa, aikaisin kouluun ja saan avaimet jotta pääsen (=joudun) töihin lauantaina ja sunnuntaina. Ja siinä tulikin sitten syy, miksi viikonloppukin saisi olla jo ohi, työt. Muuten voisi motivoida itseään rahan avulla mutta kun ei siitä jää minulle mitään. Teen periaatteessa ilmaiseksi töitä, vaikka siinä on sunnuntaikin.
Tiivistettynä voisin sanoa, että nyt ei mene lujaa ei. Mikään ei ole hyvin eikä asia näytä muuttuvan pitkään, pitkään aikaan. Ainiin ja tähän pitää lisätä nyt vielä se, että kuulokkeet eivät toimi kunnolla enää enkä saa uusia hetkeen. En voi käyttää sellaisia korvaan sisälle laitettavia, niitä myydään siis kaikkein eniten ja joka paikassa. Minä tarvitsen sellaiset vanhat nappikuulokkeet ja niitä taas ei myydä missään. Mikähän vielä voi mennä pieleen? Kaipa se selviää huomenna. Tai ylihuomenna...
Tässäpä tämä valitus. Nyt haluan vain nukkumaan ja voisin nukkua koko huomisen ja koko viikonlopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)