Viikon päästä olen siellä toisessa kaupungissa ja valmistautumassa ensimmäiseen "koulupäivään". Meillä on vain muutaman tunnin info, joten melko helppo alku ainakin :)
Tänään olen taas miettinyt. Olen itseasiassa miettinyt asioita nyt kolme päivää. On kaksi eri asiaa, jotka kuitenkin tavallaan liittyvät toisiinsa. Ennen kuin lähden, haluan selvyyden ainakin toiseen asiaan. Minun täytyy tietää enemmän ja ehkä sopia erinäisiä asioita tässä ensiviikon aikana. Toivottavasti saan selvyyttä mahdollisimman pian, mielellään heti alkuviikosta koska en jaksa enää pyöritellä näitä asioita päässäni.
Välillä tuntuu siltä, että kuuluuko tämän olla näin vaikeaa? Jos valitsisin toisin ja jättäisin toisen asian pois, olisiko kaikki yksinkertaisempaa? Tyhmää on se, että en itse ole sekoittanut tällä kertaa asioita, vaan joku muu on tehnyt sen minun puolestani. Joku joka ei liity mihinkään edes mitenkään. Sekään ei nyt helpota, että vaihdan kaupunkia pian enkä tiedä koska seuraavaksi olen täällä.
Toisaalta jos otsikkoa miettii niin tämä kaupungin vaihto on hyvä asia siinä mielessä, että näkee miten asiat välimatkan takaa sujuvat. Koska olen joissakin asioissa erittäin realistinen ja joskus jopa pessimistinen, niin en pidä toiveita kovin korkealla. Varaudun aina pahimpaan, niin nytkin. Ihan itseni takia. En halua että kukaan saa minut masentuneeksi tai surulliseksi. Tämän kesän juttuhan on nimenomaan minun hyvinvointini ja että minulla on hauskaa. Siihen ei todellakaan sovi se, että joku tekee minut surulliseksi.
Viime kesänä ei tapahtunut mitään ja siksi olin innoissani kun tiesin että pääsen opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Ei liian kauas, jotta voin käydä täällä kotona aina kun haluan. Nyt taas tämä kesä on tuonut mukanaan sellaisia juttuja, että lähden vain puoliksi innoissani pois. Tai oikeastaan tämä innostus on vain kolmannes tuosta viime kesän innostuksesta. Nyt mietin enemmän sitä, mitä poissaoloni aiheuttaa täällä.
Minut on helppo unohtaa kun olen suurimman osan ajasta ihan toisessa kaupungissa. Kun minä taas tiedän, että vaikka itse olen täältä pois, en unohda mitään. Siellä ei ole mitään miksi unohtaisin. Kyllähän sinne pääsee helposti ja melko nopeastikin ja sieltä pääsee tänne myös, mutta se ei silti ole sama asia. Viikkoisin olen jokatapauksessa siellä ja kukaan ei tule viikolla sinne tietenkään. Enkä pääse joka viikonloppu tänne, joten kyllä siihen mahtuu paljon aikaa väliin. Tuntuu siltä, että liikaa aikaa.
Minulta kysyttiin yksi päivä, että olenko aivan varma, etten voi opiskella alaani täällä, tässä kaupungissa :D En ole koskaan halunnut opiskella täällä, mutta nyt voisin olla eri mieltä. Nyt olisi niin paljon helpompaa jos voisin vain asua täällä ja käydä sen pari vuotta täällä.
Mutta ei auta. Ja loppujen lopuksihan tässä on kyse vain luottamuksesta ja halusta. Jos haluaa tarpeeksi onnistua, niin sen pitäisi olla mahdollista. Luottaminen vain ei ole minulle mikään maailman helpoin ja itsestäänselvin asia. Vaikka eihän minulle muutakaan vaihtoehtoa jää, ei auta kuin luottaa.
Ja jos loppuun vielä jotain positiivista ajattelua, niin olenhan minä vielä (ainakin työkaverin mukaan) nuori. Pari vuotta elämästäni menee nopeasti. Kaipa sitä sitten näkee kuka elämässäni vielä on parin vuodenkin päästä. Tähän kaupunkiinhan minä olen siis palautumassa kokonaan kunhan saan opiskelut hoidettua, se on melko varmaa. Ellei tapahdu jotain kummallista, koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)