Synkkää

Tänään on taas sellainen päivä, että kun minut on kerran saatu suuttumaan tai vähintään ärsyyntymään, niin koko päivä on pilalla. Pääsin tänään kirpputorille pitkästä aikaa ja löysin sieltä kirjan ja yhden pelin. Olen oikein tyytyväinen löydöksiini, ehkä jotkut kivat kengät olisi ollut hauska löytää vielä... Mutta näin parempi koska en saa nyt tuhlailla mitenkään älyttömästi.

Kirpputori oli ainut asia, mikä jaksoi pitää minut tänään hyvällä tuulella. En oikein taas itsekään tiedä syytä tähän enkä oikein osaa edes sanoa miltä tuntuu. Erilaiset asiat vain masentavat tai ärsyttävät minua tänään. Esimerkiksi ärsyttää ja masentaa ihan älyttömän paljon se, etten pääse näkemään Jedwardia esiintymässä tai jakamassa nimmareita levyihinsä. Saan vaan lukea twitteristä kuinka kivaa Johnilla ja Edwardilla on nähdä faneja.

Sitten tänään on vähän sellainenkin olo (vaihteeksi) että elämä olisi paikoillaan. Ei etene mihinkään, täällä vaan olen ja teen tylsiä kesätöitä. En tapaa ketään mielenkiintoista. Tähän ratkaisu tietenkin olisi lähteä tuonne ulos, mutta täällä kaupungissa ei ole kovinkaan monta, kenen kanssa haluaisin lähteä. Kaikki ne kaverit, joiden kanssa olin lukiossa ja sitä ennen yläasteella, ovat jotenkin niin eri aaltopituudella kuin minä. Tätä eriytymistä on tapahtunut siitä asti kun pääsimme lukiosta pois ja minä menin opiskelemaan vuodeksi toiseen kaupunkiin. Heidän kanssaan en oiken osaa tehdä mitään, tai he haluavat tehdä kaikkea sitä, mitä minä en halua eikä minua kiinnosta heidän hauskanpitonsa. En tiedä miten en huomannut tätä jo vaikka siellä lukiossa, kaipa minä sitten olen eriytynyt omaksi itsekseni tässä kun on ollut välimatkaa heihin.

Vielä eräs asia, joka vähintään jännittää ja jännitys minulle on pahasta. Vihaan tätä tunnetta ja siksi tämäkin ärsyttää minua, ainakin tänään. Torstaina ja perjantaina tutustun uuteen paikkaan, jossa työskentelen seuraavat kaksi viikkoa aina iltaisin. No, tähän voin tsempata itseäni ajattelemalla kuinka ihanasti se näkyy palkkapäivänä ja se tosiaan on vain kymmenen työiltaa. Lauantaina on se kaikkein inhottavin jännityksen aihe. Silloin menen tutustumaan työhön, jota teen seuraavat kaksi kuukautta joka lauantai-ilta. Siellä minua perehdyttää joku ulkomaalainen mies (en maininnut tätä siksi että se olisi se tyhmä asia) ja  työ on sellaista, jota en ole koskaan ikinä ennen tehnyt. Toivon vain kovasti että se on jotain superhelppoa ja se mies osaa suomea sen verran ainakin että ymmärrän :D No, toivon oikeasti vain sitä etten nolaa itseäni olemalla supertyhmä, joka ei opi helppoja juttuja. Tuo kahden viikon paikka on sellainen, josta minulla on jokusen verran kokemusta valmiiksi, joten se ei tunnu niin pelottavalta.

Nyt tulee todella, todella tylsä postaus, mutta kuvastaa erittäin hyvin olotilaani. Nyt aion etsiä jonkun hirveän kauhusarjan ja katson sitä. Jospa se synkkyys saa minun oloni jotenkin paremmaksi.