Take me away,
a secret place,
a sweet escape.
Take me away,
take me away,
to better days.
Take me away,
a hiding place
Takana on huonosti nukuttu yö ja sen myötä huono päivä. Tiesin tämän on siinä vaiheessa kun heräsin jossakin vaiheessa aamuyötä ja tuli tunne, ettei halua lähteä mihinkään eikä tehdä mitään, jäädä vain peiton alle piiloon. Heräilin vähän väliä koko yön ja näin ainakin kerran jotakin hirvittävää painajaista. Onneksi aamulla on kun heräsin, olo oli hieman parempi, ei tuntunut niin ylitsepääsemättömän vaikealta lähteä töihin. Silti koko päivä on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti.
Töissä oli uusi vastaava, jonka kanssa ei mennyt asiat sinällään putkeen, että olin aivan jäässä koko ajan. Jos olisin vain saanut tehdä työn rauhassa, ilman minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä, olisi päivä mennyt paljon paremmin. Tänään jostakin syystä en sisäistänyt mitään mitä minulle sanottiin tai jos tämä uusi vastaava kysyi jotakin, minulla meni liian kauan ymmärtää kysymys. Toivottavasti hän ei saanut minusta nyt aivan kamalaa kuvaa.
Yritän aina analysoida tuntemuksiani koska siten voin ymmärtää paremmin itseäni ja miltä minusta oikeasti tuntuu. Tänään vaan sekin on ollut todella vaikeaa koska en oikeasti osaa sanoa miltä tuntuu. Olen vähän kuin jumissa, keskellä kaikkia tunteita ja siltikään ei ole minkäänlaisia tuntemuksia. Ei voi muuta sanoa kuin, että outo päivä. Toisaalta, mitä mustempi päivä, sitä kirkkaampi seuraava päivä.
Tällaisina päivinä kuuntelen yleensä normaalia enemmän musiikkia, koska musiikki auttaa. Erityisesti laulaminen tuo jonkinlaista hyvää. Pienen pientä, mutta kai sekin on jotain. Jos haluaisin piristää itseäni, voisin katsoa niitä muutamia videoita eräistä kaksosista, mutta koska luulen että juuri nyt ja tässä olotilassa ne vain pahentaisivat oloa niin en katso. Joskus liian hauska ja piristävä tekee entistä pahemman olon. Musiikki, ja erityisesti tietynlainen musiikki, on aina sopivaa näille päiville ja siksi laitan tännekin niistä pari.
Ja toinen video onkin sellainen, josta tulee ihan omanlaisia tunnelmia. Se ystäväiseni joka lukee tätä aina välillä, tietää (ehkä muistaa? :D) että Owl City kuuluu vuosille 2009-2010 ja sen vuoden tunnelmia tulee aina tätä kuunnellessa :) Tämä oli silloinkin se laulu, joka toi edes vähän iloa harmaisiin päiviin ja tänäänkin se toimii samalla lailla. Ainakin sen hetken kun kuuntelen sitä.
Ja tähän kappaleeseen on hyvä lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos kiinnostuksestasi :)