Kylmästä lämpimään

Heti aamulla ensimmäisenä, ihan siitä asti kun silmät aukenivat, on Jukka Pojan Kylmästä lämpimään soinut päässä. Työmatkalla kuuntelin muuta musiikkia, joten sain tauon Jukkaan :D Mutta sitten töissä alkoikin soimaan eräs lastenlaulu päässä :D Enkä edes ole kuullut sitä kappaletta muutamiin päiviin. Kolmas kappale, joka on soinut päässä, on Jenni Vartiaisen Halvalla. Tämä kolmas kappale soi vain siksi, että työmatkalla kuulin sen. Että tällainen musiikkipäivä :D

Nyt on pakko kertoa (en muista olenko maininnut tätä jo aikaisemmin), että töissä on kaksi ihmistä (vaikka L =nainen ja O =mies) , joilla on jotakin pientä juttua keskenään. He eivät ole yhdessä tai mitään, vaan se on enemmän sellaista pientä kiusoittelua ja katseita ja sellaista. En edes tiedä ovatko muut huomanneet tätä. Minä ja parini olemme. Ja nyt myös tuntuu siltä, että olen maininnut tästä, tuli sellainen deja vu-olo :D Mutta nyt kerron kuitenkin lisää tästä. Tällä viikolla olen saanut erityisen paljon pahoja katseita L:lltä. Enkä ole itse tehnyt muuta kuin mitä nyt pitää tehdä. Eräänä päivänä sain yllättävän mukavaa palautetta O:lta ja ilmeisesti tämä on nyt suurimman ongelman ydin. Samana päivänä kun sain tuon palautteen, L suutahti O:lle täysin ilman kunnollista syytä. Siitä olivat kaikki hieman yllättyneitä. Ainahan heillä on sitä kinaa ja kiusoittelua, mutta tällä kertaa O oli yhtä yllättynyt L:n reaktiosta kuin kaikki muutkin. No minä en ehkä loppujen lopuksi ollut niin yllättynyt. Hassuinta tässä on se, että L oli juuri sinä samaisena päivänä minulle ystävällisempi kuin koskaan ennen. Vähän se pelotti ja vieläkin pienoinen jännitys on aina päällä kun menee töihin. Onneksi enää viikko tätä.

Tänään pitäisi jaksaa katsoa taas luento, tai viimeistään viikonlopun aikana. Muuten en taida laittaa itseäni tekemään muita koulujuttuja. Yksi luento saa riittää ja jos jaksaa niin voin kirjoitella yhtä raporttia, mutta muuten se jää ensiviikolle tai ensiviikonlopulle. Yritän henkisesti valmistautua maanantaihin. Silloin on luvassa sellaista ohjelmaa, jossa minulla tarvitsisi olla erittäin paljon ääntä eikä se oikein onnistu minulta. Tai jos saan huudettua tarpeeksi, loppuu ääni ensimmäisen viiden minuutin aikana ja se ei ole hyvä. Pienen pieni hankinta täytyy tehdä viikonlopun aikana koska maanantaina tarvitsen apuvälinettä. Jotenkin tuo maanantai tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömän inhottavalta :/ En oikein tarkalleen tiedä itsekään miksi. Olen samantapaista ohjelmaa tehnyt aikaisemminkin ja silloin se meni hyvin, toisaalta kohdeyleisö oli huomattavasti rauhallisempaa silloin kun nyt se on niin yliaktiivinen ettei tosikaan. Maanantaille saa siis toivottaa onnea koska tarvitsen sitä taas :D

Noniin, nyt alkaa pää olemaan taas niin tyhjä, etten keksi mitään kirjoitettavaa :D Joten tämä on nyt taas tässä. Miten sitä on ikinä selvinnyt ilman blogia? :D