Väsyneen sekoiluja

Eilen minulla oli ihan superpitkä päivä ja asiaa ei auttanut se, että en syönyt kunnolla. Eilen siis loppuhetket olivat erittäin väsyneitä ja juttu oli myös sen mukaista :D Toivottavasti kovin moni ei kuunnellut, koska minusta olisi saanut ihan kammottavan kuvan juttujeni perusteella. Voin puolustautua kyllä sillä, etten ollut yksin. Kaverini oli myös väsynyt ja liiankin samalla aaltopituudella kanssani. No, meillä oli ainakin väsyneen hauskaa jos ei muuta.

Tänään oli lyhyempi, mutta aavistuksen pitempi päivä kuin normaalisti ja onneksi vain aavistuksen koska oli pelottavan lähellä se eilinen väsynytsekoilu. Onneksi tekemistä oli viimeiset hetket niin, ettei siinä oikein ehtinyt eikä voinut sekoilla pahemmin. Tänään myös sain heti aamulla uuden, kammottavan pakkomielteen. Harjoittelupaikassa kävi ilmi eräs asia ja nyt pakkomielteisesti varmistan koko ajan että minä olen toistaiseksi ainakin selvinnyt ehjin nahoin siitä. Koko päivän aamusta asti asia pyöri mielessäni ja kun kotiin pääsin, testasin melkinpä heti mikä minun tilanteeni on. Ensimmäisellä kerralla tulos oli lohduttava, ei mitään. Toisella kerrallakaan en löytänyt mitään, joten ehkä selvisin? En kuitenkaan luota itseeni, kun itse on niin vaikea diagnosoida, ehkä huomenna pyydän kaveria apuun tai sitten odotan ylihuomiseen ja pyydän täällä kotona apua. Siihen asti pakkomielle valtaa mieleni.

Huomenna olisi taas erilainen päivä siinä mielessä, että pitää illalla mennä siivoamaan uuteen asuntoon. Onneksi saan sinne nyt ilmeisesti pari ystävää, joten pitäisi hoitua nopeasti ja suht helposti. Tässä juuri hetki sitten muistin etten ole sitä tiistain luentoa katsonut vielä, aijajai, paha minä. Tänään en enää todellakaan jaksa keskittyä, huomenna luultavasti en ehdi ja perjantainakaan en luultavasti jaksa. Kuten olen jo kertonut, lauantaina en todellakaan jaksa. Eli sunnuntaina? Pakko. Sunnuntaina siis tiistain luento, koskas sitten torstain luento? Maanantaina? Enpä usko, silloin olisi vappujuhlia aamusta iltaan, ensin töissä ja sitten opiskelijoiden kesken. Eli jäljelle jää tiistai. Voivoi, onneksi siirsin tentin myöhempään koska en todellakaan tällä viikolla olisi ehtinyt lukea, ollenkaan.

Näitä juttuja ei saisi laittaa loppuun, koska lukijalle jää inhottava olo, mutta laitanpa nyt kuitenkin. Eräs asia, joka minua ihmetyttää ihan todella, todella paljon. Kiusaaminen. Ja tarkemmin tällä kertaa se aikuisten ihmisten kiusaaminen. Miten ihmeessä aikuiset ihmiset jaksavat/viitsivät kiusata toisiaan? Minä olen nyt vuoden sisällä todistanut ensin opiskelijoiden kesken kiusaamista, sellaista toisen selän takan pahaa puhumista ja toisen poissulkemista. Kaikki nämä opiskelijat ovat aikuisia ja ymmärtävät hyvin mitä tekevät. Sitten olen nyt kuullut, että tällaista tapahtuu työelämässäkin ja ilmeisesti paljonkin? :o Menee niin yli minun ymmärryksen. Siis, ymmärrän sen, että kaikista ei voi pitää ja varsinkin naiset tykkäävät juoruilla toisista, ei välttämättä pahalla tavalla. Kyllähän minä itsekin harjoitteluparini kanssa jutellut muista työntekijöistä, emmekä me välttämättä pidä kaikista niin paljon, että haluaisimme olla parhaat ystävät. Mutta emme me silti kiusaa toisia. Monessa ammatissa, tässäkin, pitää pystyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja jos alkaa puhumaan toisista pahaa tai levittämään tyhmiä juttuja toisista tai jotakin muuta ilkeää, on se lapsellista ja tyhmää. Sitäkään en ymmärrä, että eikö sellaisilla ihmisillä ole omassa elämässään tarpeeksi jotakin kun täytyy olla ja tehdä toisille ikäviä asioita?

Toivon, että minä en joudu koskaan työpaikkaan, jossa tällaista tapahtuu. Heikolta kyllä tuntuu kaikesta päätellen. Me olemme parini kanssa erittäin, miten sen sanoisi, "herkkiä" sanattomalle viestille. Olemme huomanneet kaikenlaisia asioita ihan muutamassa päivässä harjoittelupaikassa, kiusaamista en kyllä niinkään mutta se johtuukin siitä etten ole tekemisissä niinkään niiden muiden kanssa. Muita, pienemmän ryhmän sisäisiä pieniä juttuja olemme huomanneet. Tämän nostin esille vain siksi, että kun on tarkka muiden kanssa, huomaa kaikenlaista ja ehkä ajattelee myös enemmän sitä, miltä itse näyttää ja kuulostaa toisen silmin. Liikaahan ei saa miettiä sitä, mitä muut ajattelevat, mutta kohtuuden kanssa se on hyvä asia, koska siten on helpompi olla joutumatta kiusaajaksi.

Että näin tänään. Mietin tässä samalla tämän päivän kappaletta enkä oikein keksi. Aamulla kuuntelin kaikenlaista...Tänään oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä... Eli voisi jotakin kesäistä laittaa. Aivan ja mikäs sen kesäisempää kuin reggae-musiikki? :D Ja sehän nyt tänäänkin tarkoittaa...Jukkaa! :D

http://www.youtube.com/watch?v=TnpPFx8OOy8&feature=relmfu

Tässä kappaleessa on vielä nuo sanatkin...Ne kun jollakin lailla liippaavat läheltä minua. Surullisella tavalla vain. Joo, ehkä huomenna, tai kun jaksan/ehdin tänne seuraavaksi, tulee taas minulle uusi Jukan kappale tänne :D Hmm...onkohan noiden linkkien laittaminen reilua artistille? Vaikka toisaalta, eihän se minun vika ole jos joku niitä laittaa youtubeen...No, en ainakaan tarkoita sitä pahalla jos se auttaa yhtään. Ja melkein voisin ostaa tuon levyn, jos saisin vaikka rahaa, eli ehkä kesällä kun on töitä?! Toivotaan! Ja nyt, heejjjdo! :)