:/

Ei sitten auttanut tuo Bon Jovin kannustus. Ei mennyt hyvin. Tähän voi olla monta syytä, mutta se ei poista tätä masennuksen aaltoa, joka iski heti ensimmäisten minuuttien aikana. Syy oli osittain minun, en ollut perehtynyt aiheeseen tarpeeksi ennen tätä, muuten syytän tilaa, joka ei todellakaan ollut otollinen juuri näille ihmisille. Ja tosiaan ryhmäni oli myös...jotenkin levoton. Tiesin jo etukäteen, että yksi näistä on erittäin levoton, mutta hieman tuli yllätyksenä kun kaksi muutakin oli niin uskomattoman levottomia. Toivottavasti oma epätoivoni ei näkynyt liian selvästi :D Niin ja kuten eilen kirjoitin, myös se tosiasia että minua arvioitiin koko ajan, lisäsi se painetta ja tuli sellainen olo tuon aikana, että minun pitäisi pystyä parempaan.

Huomenna olisi sama juttu, sama ryhmä mutta eri tila, joten minulla on pienen pieni toivonpilkahdus. Jospa huominen menisi paremmin...Ja olen myös valmistautunut paremmin tällä kertaa. Nyt tiedän mitä teen ja voin helposti lennossa vaihtaa hieman alkuperäistä suunnitelmaa. Lisäksi huomenna on tämä levottomin ystävä pois, joten mahdollisuudet onnistua nousivat runsaasti :D Wish me luck!

Tänään en laita päivän kappaletta, koska en oikein tiedä mikä tähän sopisi. Aamulla kun heräsin, tuntui etten olisi nukkunut ollenkaan koko yönä. Niin tukkoinen ja inhottava olo :( Silti pyöräilin töihin ja se oli ihan hullua. Päätin aamulla jo, että huomenna menen linja-autolla. Kun ei saa happea kunnolla istuallaankaan, niin oli se pyörräillessä vieläkin vaikeampaa. Eli huomenna annan itselleni "vapaa päivän" pyöräilystä ja sillä tavalla annan kehon vähän rauhoittua. Maanantaina sitten uudestaan pyörällä liikkeelle. Ellen tietenkin kuumetta onnistu saamaan. Toivon niin kovasti etten, koska ensiviikolla on harjoittelussa hyvin, hyvin kiireinen ja täysi viikko. Sieltä ei siis voi olla pois. Viikonlopun yritän siis lepäillä mahdollisimman paljon, vaikka se onkin hyvin epätodennäköistä että onnistun. Kokeilla aina voi silti :)

Ja jos teksti on jotekin epäselvää ja epäloogista, johtuu se siitä että olen zombi. Niin uskomattoman väsynyt ja uupunut. Jos laittaisin silmät kiinni, nukahtaisin varmasti viidessä sekunnissa. Mutta vielä ei ihan pääse nukkumaan, pitää jaksaa laittaa eväät valmiiksi ja muuta pientä touhuta. Sitten nukkumaan. Nukkuminen on ehdottomasti lempipuuhaani :D Varsinkin juuri nyt tuntuu siltä.

Luin tai kuulin jostakin, että blogissa pitäisi olla jotain erityistä, jotain joka saa mielenkiinnon heräämään. Tässä blogissa ei ainakaan ole huolta, että jotakin mielenkiintoista olisi :D Tai tiedä vaikka jotakuta kiinnostaisi opiskelijan erittäin tavallinen elämä :D Minä ainakin olen niin utelias ihminen, että muiden jutut kiinnostaa aina. Kuitenkin tämä blogi on vain minun keinoni tyhjentää pää. Vähän kuin se päiväkirja, tämä vain on erittäin julkinen :D Sekin tuo oman jännityksensä tähän, kun tietää että kuka vain voi lukea tätä. En ole uskaltanut kirjoittaa tänne mitään vahvoja mielipiteitäni, mutta nyt uskaltaudun ensimmäistä kertaa :D Minua ärsyttää vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja ja varsinkin pöytätavat ovat kadoksissa. Pöydässä ei esimerkiksi (minun mielestä) saa heilua ja alkaa tanssimaan, tai pyöriä tuolillaan. Nuo ovat vain muutamia esimerkkejä, jos pääni toimisi kunnolla, muistaisin paljon lisääkin esimerkkejä.

Tai sekin tuntuu joiltakin unohtuvan, että vanhempi itse omilla teoillaan antaa lapselle mallin, jonka mukaan lapsikin toimii. Juu, en silti todellakaan sano, että kaikki vanhemmat olisivat sellaisia. Olen vain törmännyt nyt muutamiin lapsiin, joilla nuo perusjutut ovat hakusessa, vaikka ovat jo sen ikäisiä, että pitäisi osata jo. Kun tiedän, että niitä opetetaan jo paljon pienemmillekin.

Selvä, tässä on nyt tämänpäiväiset asiat. Nyt eväitä tekemään ja valmistautumaan unille! :)