Epätodellinen päivä taas

Joo, eli siis tänään luin taas sen verran että olen tyytyväinen ja jopa ymmärsin about puolet kaikesta, että oikein kivasti sujui lukemiset :D 


Muutamia muitakin koulujuttuja yritin tehdä. Nyt olisi niin paljon tehtävää mutta yksin en niitä voi tehdä, joten pitää odottaa että saa kaverin kanssa sovittua suunnittelupäivistä. Vähän sellaista alustavaa olen tehnyt ja omia ehdotuksia miettinyt mutta tähän se nyt jää. Olen ollut koko viikon niin ahkera että huomisesta tulee näillä näkymin hyvin vapaa :D Toisaalta ihan kiva, tiedän vain että päivä menee niin hitaasti jos ei ole mitään tekemistä. Jospa sitä sitten vaikka siivoilisi. Ja tietenkin pitää lukea, se on ihan jokapäiväistä puuhaa kunnes tentti on ohi, sekin tietty riippuu vaan siitä pääseekö tentistä läpi ensimmäisellä kerralla :D Toivotaan niin.


Päivällä mietin mitä tänne kirjoittaisin enkä vieläkään ole päättänyt sitä :D asiaa olisi niin paljon ettei tiedä mistä oikein alottaa ja kuinka tarkkaan haluan kuvailla juttuja. Yksi hyvin turvallinen aihe on viimeöinen uneni :D se oli taas sellainen ettei millään olisi halunnut herätä. Unessa pääsin yllätysmatkalle Espanjaan. Tai en koskaan muistaakseni päässyt sinne Espanjaan asti, lentokoneeseen kyllä. Jotenkin aina kun näen matkaunia, pääsen koneeseen asti, mutten ikinä kohteeseen, aina sitä herää ennen laskeutumista. Hyvin, hyvin ärsyttävää. Toisaalta niin voi olla parempi, muutenhan sitä iskisi matkakuume entistä pahemmin jos unessa olisi päässyt paratiisiin asti :D Joo ja Espanja on aivan ihana maa, jos pääsisin matkustamaan niin sinne menisin ihan ehdottomasti :) Espanja ja espanjan kieli on ollut monta vuotta se juttu, lukiossa opiskelin espanjaa ja olen siellä päässyt käymäänkin kerran. Varsinkin sen reissun jälkeen olen halunnut sinne takaisin. Unesta vielä sen verran, että nyt tekisi mieli katsoa Mamma Mia :D siinä ne maisemat ovat vain niin mahtavia. Mutta tiedän että jos katson sen elokuvan (taas) niin se matkakuume iskee koko voimallaan. Nyt vähän ärsyttää että on köyhä opiskelija. Vaikka jos nyt jotain positiivista etsin niin alkaa täällä Suomessakin olla taas kaunista ja ihania päiviä :) Kevät on toisteksi paras vuodenaika, varsinkin se hetki kun puut alkavat vihertää, se on aina niin ihanaa seurata sitä :) Muutenkin keväällä kun aurinko alkaa paistaa niin tuntuu siltä kuin heräisi talviunilta :D Ehkäpä se eräs horoskooppi, jossa olen karhu, pitää paikkaansa ;D


Hmm..otsikossa kuvailen tätä päivää epätodelliseksi ja sitä voisin tarkentaa. Tänään tosiaan olen ollut koko päivän sisällä, opiskellut ja järjestellyt näitä koulujuttuja. Tänään ei ole ollut yhtäkään kontaktia maailmaan. No, sen verran että yksi kaverini lähetti fb:ssa viestin, mutta muuten en ole jutellut kenenkään kanssa. Välillä tällainen on ihan mukavaa, olen vähän sellainen ihminen joka viihtyy myös itsekseen. Mutta tänään tämä eristäytyneisyys aiheuttaa vain sen epätodellisen olon. Olisin tietenkin voinut soittaa kaverille, joka olisi varmasti tullut kanssani jonnekin istumaan, mutten oikein jaksa. Olen juossut joka paikassa niin monta päivää jo, että tuntuu mukavalta kun ei tarvitse mennä mihinkään :) Huomenna sitten uskaltaudun tuonne ulos taas :D


Lyhyesti voin kertoa myös elämäni surullisimmasta asiasta. Tästä varmasti tulen kirjoittamaan enemmänkin, aina kun se nousee pinnalle. Elämässäni on ihminen, joka vielä syksyllä käyttäytyi niin kuin pitää (kuulostaa rumalta, mutta tämä ihminen on siis hyvinkin läheinen ja jos ketään muuta ei minun asiani kiinnosta niin tämän ihmisen pitäisi olla kiinnostunut) mutta syksyllä tuli ilmi eräs asia yhdestä toisesta henkilöstä ja sillä sekunnilla minä unohduin täysin. Syksyn jälkeen tämä ihminen ei ole soittanut eikä lähettänyt minkäänlaista viestiä. Ei, nyt huijaan. On hän soittanut hmmm...kaksi tai kolme kertaa. Jokainen kerta oli sellainen, että hän kertoi minulle asioita, muttei kertaakaan kysynyt minulta mitään. Minulla on tässä vuodenvaihteessa tapahtunut muutos, jonka vuoksi normaali ihminen olisi soittanut. Mutta ei hän. Monta kuukautta meni, että sain tämän asian haudattua mielessäni edes sen verran ettei joka päivä olisi ollut niin harmaa olo. Nyt pystyn jo sulkemaan tämän mielestäni melko tehokkaasti (mikä ei mielenterveyden kannalta ole terveellistä pidemmän päälle). Välillä vain tapahtuu jotakin ja asia nousee pinnalle. Tänään esimerkiksi luin erään ihmisen kuulumisia ja siinä se taas oli. Onneksi olen yksin ja sain itkeä aivan rauhassa. Ja vielä parempi asia on se, että sain koottua itseni nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tarkoittaakohan tämä, että vielä joku päivä tämä henkilö ei merkitse minulle mitään? Että mikään häneen liittyvä ei saa minua enää itkemään? Pelottava ajatus enkä oikein usko että niin koskaan käy. Ihan vain siksi että ei hän ikinä tule poistumaan elämästäni, ihan vain sen vuoksi että on niin hyvin läheinen.


Olen oppinut moneen kertaan että sellainen hampurilaismalli kirjeissä sun muissa on hyvä. Eli huonoihin asioihin ei koskaan saa lopettaa :D Nyt täytyy siis keksiä jotain kivaa tähän loppuun. Aina kun pitäisi saada jotain kivaa mieleen, niin ei tietenkään mitään tule, eli kirjotan nyt vain jotain mitä mieleen tulee.


Huomenna voisi mennä etsimään kevään ensimmäistä kukkasta. Leskenlehdet ovat aina niin tervetullut näky :) Nyt on ollut niin aurinkoisia päiviä, että lumet ovat sulaneet täällä ainakin ihan mukavasti joten voisin uskaltaa toivoa että leskenlehtiäkin voisi ilmestyä pian. Hmm..ja koska bloggaamiseen kuuluvat kuvat, (niissä blogeissa ainakin joita minä luen :D) voisin ottaa niin keväisen kuvan kuin mahdollista :) Toivottavasti paistaisi aurinko, se on eräs varma keino piristää minun päivää :)